Marja-alan ulkomainen työvoima ei ole suoraan korvattavissa Suomessa asuvalla väestöllä, linjaa työelämätutkija.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) otti keskiviikkona kantaa marja-alan riippuvuuteen ulkomaisesta työvoimasta.
Ulkoministeriö tiedotti viime viikolla, että Suomen luonnonmarjapoimintaan tarkoitettuja kausityöviisumihakemuksia oli tullut noin 2 200. Tuohon mennessä hakemuksista oli käsitelty 1 600, niistä 1 400 oli evätty.
Purra kertoi ihmettelevänsä, miten Suomesta ei löydy väkeä poimimaan luonnonmarjoja, vaikka maassa on samaan aikaan korkea nuorisotyöttömyys.
Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Anu Järvensivu huomauttaa, ettei kysymys ole lainkaan yksinkertainen.
Järvensivun mukaan asiaa täytyy tarkastella kokonaisvaltaisesti.
Työmarkkinat eivät ole plus- ja miinuslaskuja – etenkään, kun kyse on hyvin erityislaatuisesta työllistämismallista, johon marja-alan yritysten bisneslogiikka on rakennettu.
– Jos ala on pitkälti perustunut siihen, että tänne tuodaan ihmisiä tekemään tiettyä asiaa, ei sellaista resurssia voi korvata paikallisella väestöllä tuosta vaan. Samat ehdot eivät toimi suomalaisella työvoimalla, Järvensivu toteaa.
Ulkopuolisuudesta on ollut hyötyä
Poimijoiden työssä on hyötynyt ulkopuolisuudesta, kun Suomessa ei ole ollut juuri muuta elämää kuin työ. Se on vapauttanut venyttämään tarvittaessa työpäiviä ja matkustamaan pitkiäkin matkoja ilman arkeen palaamisen tarvetta.
Suomalaisnuorella voi olla hyvin korkea kynnys irtautua samaan tapaan omasta elinpiiristään sitoutuakseen raskaaseen työhön aivan toisaalla.
– Silloin herää heti kysymyksiä, miten liikutaan, kuljetaan, missä asutaan ja miten pitkiä aikoja ollaan pois kotoa. Siinä onkin heti jo aika mutkikas paletti, Järvensivu pohtii.
Marja-alan yritysten tarpeet ja toimintalogiikka eivät siis yksinkertaisesti kohtaa nuorten tarjoaman työvoiman kanssa.
Toisaalta, jos suomalainen nuori innostuu keräämään luonnonmarjoja, hän ei tarvitse taloudellisen hyödyn saamiseen yritystä avukseen.
– Jos ajatellaan jotain nuorta suomalaistaustaista henkilöä, joka lähtisi myymään marjoja ja poimii niitä, niin mitä hän tekisi? Hän menisi metsään ja poimisi marjat, mutta myisi ne omilla kanavillaan. Nuori ei tarvitse myymiseen välittäjäorganisaatiota, Järvensivu kuvaa.
Lappilaisten nuorten näkemykset käyvät yhteen Järvensivun näkemysten kanssa.
Rovaniemeläinen Eetu Palokangas, 24, kertoo, ettei näe marjastuksesta tulevan tarpeeksi katetta työntekoon nähden.
– Kyllä marjoista on parempaa hyötyä, kun itse käyttää.
23-vuotias Satu-Lotta Eskelinen mainitsee, että autottomana henkilönä marjanpoiminnasta tulee vaivalloista.
Videolla Eskelinen kertoo, mitä mieltä hän on marjastamisesta työnä.
Raskas työ ei myöskään houkuta
Toinen puoli asiassa on tietenkin se, ettei marja-alaa välttämättä nähdä kovinkaan houkuttelevana vaihtoehtona nuorten keskuudessa.
– Totta kai on myös niin, että on paljon suomalaisia nuoria, jotka tulevat toisilla tavoin toimeen menemättä sinne metsään. Onhan marja-ala näillä helteillä sekä paarma- ja hyttysmäärillä kovaa hommaa kelle tahansa, Järvensivu miettii.
Työelämätutkija Järvensivu summaa, että on olemassa lukuisia tekijöitä työvoimapolitiikasta ja työttömyyskorvauksista lähtien, jotka eivät kannusta nuoria lähtemään sankoin joukoin marja-alalle korvaamaan ulkomaalaisten työpanosta.
– Mielestäni isoin juttu on kuitenkin näiden työllistymis- ja bisnesmallien totaalinen erilaisuus tai kohtaamattomuus, Järvensivu tiivistää.