Kommentti: Aleksander Barkov mahdollisti Konsta Heleniuksen loiston

Leijonien mestaruus henkilöityy Aleksander Barkoviin, jonka rinnalla Konsta Helenius sai loistaa, kirjoittaa Yle Urheilun Simo Arkko.

Suomen jääkiekkojoukkue juhlii voittoa kaukalossa.
Konsta Helenius pääsi juhlimaan MM-kullan ratkaisua. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Urheilutoimittaja Simo Arkko lähikuvassa.
Simo Arkkourheilutoimittaja

ZÜRICH.

Totta se on. Leijonat saavutti sunnuntaina historiansa viidennen maailmanmestaruuden infernaalisessa Zürichin illassa, josta ei tunnetta ja tunnelmaa puuttunut.

Suomi selviytyi korviahuumaavassa metelissä ihailtavalla kypsyydellä. Leijonat käänsi huiman sveitsiläisyleisön edukseen. Suomen väkevän alun takia Sveitsi oli yllättäen tilanteessa, että se alkoi pelätä häviämistä.

Se ei yllättänyt, sillä Sveitsi oli hävinnyt MM-finaalin kahdesti putkeen. Nyt Sveitsi jäi ilman maailmanmestaruutta jo kuudennen kerran historiassaan.

Näet Konsta Heleniuksen voittomaalin alta tai täältä.

Vaikka Leijonat juhli mestaruutta, se ratkesi tavalla, jolla ei pitäisi mestaruuksia jakaa. Kolmella kolmea vastaan jatkoajalla.

Suomen sankariksi nousi Konsta Helenius, joka iski kultaisen maalin huimalla yksilösuorituksellaan jatkoajalla.

Sankariksi nousi Helenius, mutta hän sai nousta sankariksi kapteeni Aleksander Barkovin ansiosta. Leijonien mestaruus henkilöityy juuri Barkoviin, jonka vanavedessä Heleniuksen kaltaisella nuorella artistilla oli mahdollisuus loistaa.

Aleksander Barkov Suomen Sveitsi-ottelussa.
Aleksander Barkov johti Leijonia esimerkillään. Kuva: Getty Images

Helenius pelasi muutenkin upeat kisat Barkovin vierellä. Hänen päätään ei huimannut missään kohtaa. Helenius linjasi olevansa isojen pelien mies, ja niin hän toden totta oli.

Helenius teki maalin kaikissa Leijonien pudotuspeliotteluissa. Kun Barkov ja Mikael Granlund toivat varmuutta, Helenius sai luvan tuoda artistisuuttaan esiin.

Tällä kertaa se toi Leijonille historian viidennen maailmanmestaruuden.

Monesti jääkiekossa puhutaan, miten yhden pelaajan puuttumisen takia muiden on vain noustava esiin ja paikattava poissaolija. Viimeistään näiden kisojen jälkeen voidaan todeta, ettei ainakaan Barkov ole korvattavissa.

Tamperelainen johti koko MM-kisojen ajan ja finaalissa joukkuettaan tinkimättömällä työnteollaan. Barkov repi, raastoi, antoi kaikkensa ja kahmi taas irtokiekkoja omilleen. Finaalissa hänen ketjunsa oli jälleen omaa luokkaansa.

Ei ole ihme, miten NHL-tähdetkin sanoivat turnauksen aikana, miten Barkovin jäälläolo on pakko tiedostaa.

Aleksander Barkov och Damien Riat i kamp om pucken.
Aleksander Barkov loisti finaalissa työnteollaan. Kuva: EPA / AOP

Kaiken muun päälle Barkov vieläpä tekee ketjukavereistaan parempia. Niin kuin Heleniuksen kohdalla näissä MM-kisoissa voitiin todistaa.

Barkovista puhuttaessa voidaan jopa puhua, että nykyjääkiekossa yhden pelaajan merkitys saattaa olla jopa valmentajaa suurempi. Näiden kisojen jälkeen voidaan itseoikeutetusti pohtia, olisiko Antti Pennasen Leijonat pystynyt pelaamaan lähellekään tämänlaista jääkiekkoa ilman Barkovia.

Barkov myös repi MM-kisoihin mukanaan tukun muita NHL-pelaajia. He nimittäin tiesivät, että Barkovin johdolla Leijonilla on oikeasti todellinen menestyssauma.

Barkovin merkityksestä puhuttaessa voidaan esimerkiksi katsoa, mitä tapahtui Florida Panthersille. Kun Barkov oli sivussa koko kauden, puolustava Stanley Cup -mestari ei yltänyt edes pudotuspeleihin.

Päävalmentaja Paul Maurice ei näyttänytkään enää nerolta vaan normaalilta rivivalmentajalta.

Leijonien suhteen on toisaalta myös huomioitava päävalmentaja Antti Pennasen kasvutarina. Pennanen on ollut kahden vuoden pestinsä aikana melkoisen ryöpytyksen kohteena, mutta Zürichissä hänestäkin välittyi itsevarma kuva.

Leijonien valmennus antaa kannustusta vaihtopenkillä jääkiekko-ottelussa.
Antti Pennanen huokui itseluottamusta Sveitsissä. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Pennanen löysi kokeilujen jälkeen tavan, jolla Suomi voi menestyä. Hän luotti Suomi-kiekon vahvuuksiin eli tiiviiseen viisikkoon ja kiekonhallintaan. Aiemmasta poiketen Leijonat luki nopeasti peliä hyökkäyssuuntaan.

Suomi oli äärimmäisen nopea ja vahva. Peliä pystyttiin kääntämään pikaisesti pystyyn ja reagoimaan muutenkin aktiivisesti kentällä tapahtuviin muutoksiin. Leijonat vetäytyi toisinaan keskialueelle mutta tilanteen tullen puolusti äärimmäisen hyvin myös eteenpäin.

Pennanen toi Jukka Jalosen aikakauden jälkeen peliin uusia mausteita. Nyt näyttää siltä, että tasapaino aktiivisuuden ja perinteisemmän leijonakiekon kanssa on löytynyt.

Tähän uuteen tapaan ja tyyliin Leijonien kannattaa yrittää nojautua myös aikana, jolloin Barkov ei ole maajoukkueen saatavilla.

Kun Barkov on tällaisessa iskussa, keväät NHL:ssä ovat varmasti pitkiä. On hyvin todennäköistä, että suomalaiset saavat nauttia Barkovin otteista seuraavan kerran Leijonissa vasta vuoden 2028 World Cupissa.