Oula Seitsonen
University of Helsinki, Department of History, Philosophy, Culture and Art Studies, Researcher (GIS/archaeology)
Peer-reviewed papers marked with *
I am a Finnish geographer and archaeologist. Through the years I have been occupied with whatever has paid my bills, most importantly the archaeology of pastoralist societies in Mongolia, East Africa and Fennoscandia, GIS and remote sensing applications in archaeology, the past of Lapland’s wilderness areas, and the archaeology of Karelian Isthmus, Russia. I have also been acting, for instance, as a field archaeologist, cartographer, surveying equipments salesman, and GIS engineer, for example in northern Siberia, Alaska, and Norway. At the moment I work in the project Domestication in Action, wondering about the domestication of reindeer in Sápmi from a landscape perspective. My other ongoing research deals with, for instance, prehistoric pastoralism in Mongolia and Archaeology of Mannerheim Line, the Finnish Winter War (1939-1940) defensive line in Karelian isthmus, nowadays Russia. I have been working since 2006 with the archaeology of Hitler’s arctic war in Lapland. Our largescale ‘Lapland’s Dark Heritage’ project in 2014-2018 had its origin back in 2009 in our archaeological studies of a German WWII military base in the Muotkatunturit Wilderness Area, and grew from that humble seed into something much bigger and better. In my PhD I marveled the landscapes and materialities of Hitler's Arctic war, for instance, how the various communities have related, signified and engaged with those both during and after the WWII.
I am a Finnish geographer and archaeologist. Through the years I have been occupied with whatever has paid my bills, most importantly the archaeology of pastoralist societies in Mongolia, East Africa and Fennoscandia, GIS and remote sensing applications in archaeology, the past of Lapland’s wilderness areas, and the archaeology of Karelian Isthmus, Russia. I have also been acting, for instance, as a field archaeologist, cartographer, surveying equipments salesman, and GIS engineer, for example in northern Siberia, Alaska, and Norway. At the moment I work in the project Domestication in Action, wondering about the domestication of reindeer in Sápmi from a landscape perspective. My other ongoing research deals with, for instance, prehistoric pastoralism in Mongolia and Archaeology of Mannerheim Line, the Finnish Winter War (1939-1940) defensive line in Karelian isthmus, nowadays Russia. I have been working since 2006 with the archaeology of Hitler’s arctic war in Lapland. Our largescale ‘Lapland’s Dark Heritage’ project in 2014-2018 had its origin back in 2009 in our archaeological studies of a German WWII military base in the Muotkatunturit Wilderness Area, and grew from that humble seed into something much bigger and better. In my PhD I marveled the landscapes and materialities of Hitler's Arctic war, for instance, how the various communities have related, signified and engaged with those both during and after the WWII.
less
InterestsView All (114)
Uploads
Books by Oula Seitsonen
Oula Seitsonen (Sakarin-Pentin Ilarin Oula) is an archaeologist and geographer at the University of Oulu and University of Helsinki, Finland.
Finnish: Tämä väitöskirja käsittelee arkeologisten ja monitieteisten tutkimusten kautta saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen sotilaallisen läsnäolon materiaalista kulttuuriperintöä Suomen Lapissa. Natsisaksan joukkojen läsnäolo aseveljinä Pohjois-Suomessa on ollut sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vaikea ja vähätelty aihe. Tämä työ on ensimmäinen laaja-alainen, teoreettisesti suuntautunut tutkimus saksalaisjoukkojen materiaalisten jäänteiden arkeologiasta, materiaalisuudesta ja perinnöstä Suomen Lapissa. Tämäkin tutkimus kuitenkin raaputtaa vain hieman tämän monikerroksisen aiheen pintaa ja tarjoaa tulevia tutkimussuuntia. Toisen maailmansodan kokemukset Lapissa erosivat merkittävästi muusta maasta. Saksalaisjoukoilla oli rintamavastuu pohjoisessa 1941–1944 ja enimmillään alueella oli enemmän saksalaisjoukkoja ja heidän monikansallisia vankejaan kuin paikallista väestöä. Suomen tehtyä tulitauon Neuvostoliiton kanssa 1944, entisten liittolaisten välille puhkesi Lapin sota (1944–1945). Koska saksalaisten läsnäoloa on pitkään vältelty kansallisella tasolla, myös pohjoissuomalainen ja saamelainen sotakokemus on jäänyt syrjään. Vastaavasti saksalaisten materiaaliset jäänteitä on usein vähättelevästi nimetty ”sotaromuksi”, joka sotkee Lapin luonnon. Paikallisille nämä jäänteet ovat kuitenkin olleet tunnettuja ja tärkeitä läpi vuosikymmenien osana paikallista kulttuurimaisemaa sekä yhteisöllisten ja yksilöllisten muistojen aktiivisina materiaalisina ilmentyminä. Tällä työllä on kaksi päätarkoitusta. Ensinnäkin tutkin saksalaisten ja heidän vankiensa sodan aikaisia kokemuksia Lapissa materiaalisten jäänteiden ja arkeologisen tutkimuksen avulla. Toisekseen selvitän tapoja, joilla eri yhteisöt ovat merkityksellistäneet näitä jälkiä sodan jälkeen. Materiaaliset jäänteet heijastelevat monilla tavoin saksalaisten ja heidän vankiensa sotakokemuksia vieraassa pohjoisessa ympäristössä. Sodanjälkeiset näkemykset saksalaisjäänteiden merkityksestä alleviivaavat niiden sosiaalista arvoa osana paikallista pitkän aikavälin kulttuuriperintöä ja –maisemaa. Monet paikalliset näkevät itsensä ”oman menneisyytensä” vartijoina ja toivovat voivansa valvoa ulkopuolisten toimintaa sota-aikaisilla kohteilla. Lisäksi he usein kokevat, että viranomaiset ylenkatsovat heidän kulttuuriperintöänsä. Tämän johdosta saksalaisten jäljet maisemassa ovat muodostuneet myös nykyisen Pohjois- ja Etelä-Suomen vastakkainasettelun sekä pohjoisen marginalisoinnin symboleiksi. Nämä näkemykset heijastelevat myös Lapin pitkää kolonialistista historiaa. Erilaiset tavat lähestyä saksalaisten toisen maailmansodan jäänteitä vaikuttavat olevan lähtöisin perustavanlaatuisista eroista maailmankatsomuksessa ja tavassa tulkita maisemaa. ”Sotaromun puhdistamista” kannattavat henkilöt näyttävät lähestyvän aihetta ”länsimaisella” katseella, joka vetää rajan ”luonnon” ja ”kulttuurin” välille. Tämä leimaa samalla paikallisten historiallisen kulttuurimaiseman tyhjäksi, luonnolliseksi erämaaksi. Toisaalta pohjoisessa ympäristötietoisuudessa ei ole mielekästä erotella “luontoa” ja “kulttuuria”. Sen sijaan maisema ja sen eri kerrostumat muodostavat kognitiivisesti kontrolloitujen ja kehollistuneiden suhteiden kokonaisuuden, joka sitoo yhteen menneen, nykyisen ja tulevan. Eri toimijoiden tulisikin tiedostaa ja hyväksyä toistensa eroavat lähtökohdat, ennen kuin he pystyvät rakentavaan keskusteluun aiheesta.
Current research project blog by Oula Seitsonen
Our expedition will be re-tracing in the summer 2019 the trail of the 1909 Finnish Mongolia expedition, 110 years after the original expedition by Finnish linguist G.J. Ramstedt and archaeologist Sakari Pälsi.
Researchers: Jamsranjav Bayarsaikhan (National Museum of Mongolia) and Oula Seitsonen (University of Helsinki / University of Oulu, Finland).
The expedition is generously funded by the Nordenskiöld-samfundet (Finland).
However, on the conflict sites that have been left on the Russian side of the border, hardly any archaeological or other field research has been done. An exception are archeological surveys of Finnish Civil War (1918) sites, for example at the Ahvola Battlefield, and the activity of some keen Finnish and Russian enthusiasts. Russian archaeologists and cultural heritage authorities do not usually perceive the Second World War heritage as interesting for research or official protection. This has left the wartime sites as open prey for the so-called “black diggers” who use metal detectors to find treasures from the battlefields.
Mannerheim Line is internationally perhaps the single most famous and legendary scene of the Finnish Winter War in 1939-1940. Getting it under heritage protection in Russia is of primary importance, so that this important war historical monument would not be eradicated for instance by the modern landuse, but would be preserved for the future generations. Archaeology of the Mannerheim Line project aims at mapping the current state of the Mannerheim Line fortifications and recognizing sites with good archaeological research and cultural heritage preservation potential. Also the project aims at mapping the extent of looting by “black diggers” along the line, and marketing the cultural heritage value, historical significance and cultural tourism potential of the Second World War sites especially for the Russian collaborators and cultural heritage authorities.
LiDAR by Oula Seitsonen
for semi-automated detection of tar production kilns using new Finnish high-density Airborne Laser
Scanning (ALS) data in the boreal taiga forest zone. The historical significance of tar production,
an important livelihood for centuries, has had extensive environmental and ecological impacts,
particularly in the thinly inhabited northern and eastern parts of Finland. Despite being one of
the most widespread archaeological features in the country, tar kilns have received relatively little
attention until recently. The authors employed a Convolutional Neural Networks (CNN) U-Net-based
algorithm to detect these features from the ALS data, which proved to be more accurate, faster, and
capable of covering systematically larger spatial areas than human actors. It also produces more
consistent, replicable, and ethically sustainable results. This semi-automated approach enabled
the efficient location of a vast number of previously unknown archaeological features, significantly
increasing the number of tar kilns in each study area compared to the previous situation. This
has implications also for the cultural resource management in Finland. The authors’ findings have
influenced the preparation of the renewal of the Finnish Antiquities Act, raising concerns about the
perceived impacts on cultural heritage management and land use sectors due to the projected tenfold
increase in archaeological site detection using deep learning algorithms. The use of environmental
remote sensing data may provide a means of examining the long-term cultural and ecological impacts
of tar production in greater detail. Our pilot studies suggest that artificial intelligence and deep
learning techniques have the potential to revolutionize archaeological research and cultural resource
management in Finland, offering promising avenues for future exploration.
Keywords: airborne laser scanning; archaeology; feature detection; deep learning; tar production;
boreal forest; Finland
Conflict studies by Oula Seitsonen
Palavras-chave: Monumentos de guerra; Segunda Guerra Mundial; Patrimônio Cultural.
Abstract: The article presents the results of research produced on Soviet monuments, fortifications and graves in Finnish territory (region of Lapland), historically constituted since the first phase of the Second World War unfolded in that territory, known as the Winter War (1939-1940). After the World War, Soviet memorials were produced throughout the whole north of Finland, with special emphasis on areas close to the border with Russia, thus creating complex tensions and negotiations related to the memories and forgetfulness of the Soviet war presence in that area. The authors had the opportunity to visit some of these places and interview important figures involved in the constitution of these memorials in the year of 2016, under the auspices of a wider research project on Second World War heritage in its northern European theatre.
Keywords: War memorials; Second World War; Cultural Heritage.