raatelu

Suomi

Substantiivi

raatelu (2)

raateleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑːt̪elu/
tavutus: raa‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raatelu	raatelut
genetiivi	raatelun	raatelujen raateluiden raateluitten
partitiivi	raatelua	raateluita raateluja
akkusatiivi	raatelu; raatelun	raatelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	raatelussa	raateluissa
elatiivi	raatelusta	raateluista
illatiivi	raateluun	raateluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raatelulla	raateluilla
ablatiivi	raatelulta	raateluilta
allatiivi	raatelulle	raateluille
muut sijamuodot
essiivi	raateluna	raateluina
translatiivi	raateluksi	raateluiksi
abessiivi	raatelutta	raateluitta
instruktiivi	–	raateluin
komitatiivi	–	raateluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	raatelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi raadella ((vahva) vokaalivartalo raatele-) + johdin -u

Käännökset

1. raateleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

raateluhammas, raatelujalka, raatelunokka

Aiheesta muualla

raatelu Kielitoimiston sanakirjassa