napautus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]napautus (39)
- napauttaminen
- Nopea napautus palikalla niskaan ja kala reppuun.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnɑpɑu̯t̪us/ tai /ˈnɑpɑˌut̪us/
- tavutus: na‧pau‧tus / na‧pa‧u‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | napautus | napautukset |
| genetiivi | napautuksen | napautusten napautuksien |
| partitiivi | napautusta | napautuksia |
| akkusatiivi | napautus; napautuksen |
napautukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | napautuksessa | napautuksissa |
| elatiivi | napautuksesta | napautuksista |
| illatiivi | napautukseen | napautuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | napautuksella | napautuksilla |
| ablatiivi | napautukselta | napautuksilta |
| allatiivi | napautukselle | napautuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | napautuksena | napautuksina |
| translatiivi | napautukseksi | napautuksiksi |
| abessiivi | napautuksetta | napautuksitta |
| instruktiivi | – | napautuksin |
| komitatiivi | – | napautuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | napautukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
napautus- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi napauttaa (heikko vokaalivartalo napauta-) + johdin -us
Käännökset
[muokkaa]1. napauttaminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- napautus Kielitoimiston sanakirjassa