Siirry sisältöön

huipennus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

huipennus (39)

  1. huipentuminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhui̯penːus/
  • tavutus: hui‧pen‧nus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huipennus huipennukset
genetiivi huipennuksen huipennusten
huipennuksien
partitiivi huipennusta huipennuksia
akkusatiivi huipennus;
huipennuksen
huipennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huipennuksessa huipennuksissa
elatiivi huipennuksesta huipennuksista
illatiivi huipennukseen huipennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huipennuksella huipennuksilla
ablatiivi huipennukselta huipennuksilta
allatiivi huipennukselle huipennuksille
muut sijamuodot
essiivi huipennuksena huipennuksina
translatiivi huipennukseksi huipennuksiksi
abessiivi huipennuksetta huipennuksitta
instruktiivi huipennuksin
komitatiivi huipennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huipennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huipennus-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi huipentaa (heikko vokaalivartalo huipenna-) + johdin -us
  • verbi huipentua (heikko vokaalivartalo huipennu-) + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

loppuhuipennus

Aiheesta muualla

[muokkaa]