amet

Latina

Verbi

amet

1. aktiivin konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä amō

Viro

Substantiivi

amet (gen. ameti, part. ametit)

1. virka, toimi, työpaikka
2. ammatti
3. (tav. sanayhtymien jälkiosassa) toimisto, virasto, laitos jms.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2e (n`umber) number

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	amet	ametid
genetiivi	ameti	ametite
partitiivi	ametit	ameteid
illatiivi	ametisse	ametitesse ameteisse
inessiivi	ametis	ametites ameteis
elatiivi	ametist	ametitest ameteist
allatiivi	ametile	ametitele ameteile
adessiivi	ametil	ametitel ameteil
ablatiivi	ametilt	ametitelt ameteilt
translatiivi	ametiks	ametiteks ameteiks
terminatiivi	ametini	ametiteni
essiivi	ametina	ametitena
abessiivi	ametita	ametiteta
komitatiivi	ametiga	ametitega

Liittyvät sanat

• ametlik
• ametnik
• ametiala, ametiasutus, ametikoht, ametikorter, ametühing, ametikond
• maksuamet

Yhdyssanat

• ametiühing

Aiheesta muualla

• amet Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• amet sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)