Siirry sisältöön

Suleiman Suuri

Muokkaa linkkejä
Wikipediasta
12 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 7. kesäkuuta 2026.
Suleiman I Suuri
Kahden pyhän moskeijan suojelija, Bagdadin šaahi Irakissa, Egyptin sulttaani, Rooman keisari, Kaani
Sulttaani Suleiman Suuri, Tizianin maalaus noin vuodelta 1530.
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi 30. syyskuuta 1520 – 6. syyskuuta 1566
Edeltäjä Selim I
Seuraaja Selim II
Syntynyt 6. marraskuuta 1494
Trabzon, Osmanien valtakunta
Kuollut 6. syyskuuta 1566 (71 vuotta)
Szigetvár, Unkari
Puoliso Roxelana
Mahidevran Sultan
Gülfem Hatun
Fülane Hatun
Lapset Şehzade Mahmud
Şehzade Mustafa
Raziye Sultan
Şehzade Murad
Şehzade Mehmed
Mihrimah Sultan
Şehzade Abdullah
Selim II
Şehzade Bayezid
Şehzade Cihangir
Suku Osmani
Isä Selim I
Äiti Hafsa Sultan
Nimikirjoitus

Suleiman I Suuri (turk. Süleyman, arab. سليمان‎, kutsumanimeltään Euroopassa ”Suuri”, islamilaisessa maailmassa ”Lain antaja”) ; (6. marraskuuta 1494 - huhtikuu 1495 Trabzon – 5./6. syyskuuta 1566 lähellä Szigetvária, Unkari) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1520–1566 ja Selim I:n seuraaja. Osmanien valtakunta saavutti huippukohtansa Suleimanin kaudella. Valtakunta jatkoi kasvamistaan vielä vuosisadan hänen kuolemansa jälkeen, kunnes vuorossa oli pitkä taantuminen.[1]

Suku ja lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suleimanin vanhemmat olivat Selim I (tuolloin kruununprinssi)[1] ja tämän jalkavaimo Hafsa Hatun, joiden ainoa poika hän oli. Suleiman lähetettiin seitsemänvuotiaana opiskelemaan tieteitä, historiaa, kirjallisuutta, teologiaa ja sotastrategiaa Topkapin palatsin kouluihin. Hän sai kokemusta hallinnosta useiden provinssien hallitsijana, tärkeimpinä Bolu pohjoisessa Anatoliassa sekä äitinsä syntymäalue Kaffan Krimillä, jota hän hallitsi jo 15-vuotiaana.[1] Hän ystävystyi nuorena Ibrahimin kanssa, josta tuli myöhemmin suurvisiiri ja pašša.

Sulttaani

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Suleimanin nousua valtaistuimelle, hänen isänsä sulttaani Selim I oli teloituttanut kaikki poikansa Suleimania lukuun ottamatta, sillä Selim halusi että Suleiman perisi vallan hänen kuoltua ilman valtataistelua. Kun Selim kuoli syyskuussa 1520, Suleiman meni pääkaupunki Konstantinopolin, jossa paššat ja muut virkamiehet vannoivat hänelle uskollisuusvalan. Tämän jälkeen hän alkoi vakiinnuttaa valtaansa ja todistaa itsensä kykeväksi hallitsijaksi aloittamalla useita sotilaallisia valloituksia, joista ensimmäinen oli Belgradin valloitus vuonna 1521.[2] Vuonna 1522 hän valloitti piirityksen jälkeen Rodoksen ja antoi Johanniitoille mahdollisuuden vetäytyä Maltalle.[1]

Suleiman löi joukkoineen Unkarin kuningas Ludvig II:n joukot Mohácsin taistelussa 29. elokuuta 1526 ja miehitti suurimman osan Unkarista ennen kuin luovutti sen hallittavaksi Transilvanian prinssi János Zsigmondille.[1] Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Kaarle V ja tämän veli Ferdinand I, silloinen Itävallan arkkiherttua valloittivat Unkarin takaisin. Vastatoimena Suleiman yritti valloittaa Unkarin kahdesti. Hän saavutti armeijansa kanssa Wienin vuosina 1529 ja 1532, mutta molemmilla kerroilla kaupungin valtaus epäonnistui. Vuonna 1533 Suleiman laati Ferdinand I:n kanssa sopimuksen, jossa Unkari jaettiin Habsburgien ja Szapolyain kesken. Szapolyain kuoltua Unkarin alueet jäivät Ferdinandille. Tämä johti uusiin sotiin ja rauhansopimuksiin ennen kuin status quo palautui.[1]

Suleiman I:n valloitukset.

Seuraavina kahtena vuosikymmenenä Suleiman valtasi alueita Pohjois-Afrikassa sekä Lähi-idässä. Nopea laajeneminen liittyi meriherruuteen Välimerellä, Punaisellamerellä ja Persianlahdella. Vuonna 1562 hän valloitti Transilvanian. Vuonna 1565 Johanniittain ritarikunnan onnistui murtaa Maltan piiritys, joka oli kestänyt yli neljä kuukautta 18. toukokuuta – 8. syyskuuta 1565.[1]

Suleiman I ottamassa vastaan ​​Transilvanian ruhtinas János Zsigmondia lähellä Zimonyn kaupunkia vuonna 1566. ”Szigetvárin sotaretken historia”, Nakkaş Osman 1568–1569.
Ottomaanien valtakunta Suleiman I:n kuollessa vuonna 1566.

Suleimania on pidetty vaarallisena ja julmana hallitsijana, mutta valtakunnassaan hänet tunnettiin rehtinä hallitsijana, joka taisteli korruptiota vastaan ja oli taiteiden ja filosofian ystävä. Hänet myös nimettiin yhdeksi suurimmista islamilaisista runoilijoista[2] ja menestyksekkääksi kultasepäksi. Hän ansaitsi lempinimensä Lain antaja (Ḳānūnī) uudistettuaan osmanien lakijärjestelmän. Hänen kokoamansa lait käsittivät lähes kaikki sen aikaisen elämän alueet.

Suleiman kuoli 71-vuotiaana Szigetvárin taistelun voittoa edeltäneenä yönä 5.-6. syyskuuta 1566.[1] Suleiman on haudattu Süleymaniye Camiihin Istanbuliin yhdessä vaimonsa Roxelanan kanssa. Tutkijat uskovat, että hänen sydämensä ja muut sisäelimet haudattiin Unkariin, sillä vuonna 2013 alkaneissa kaivauksissa on löydetty tästä viitteitä. Kaivauksissa on löytynyt myös osmanikaupunki Turbek, joka tuhoutui kun Habsburgit 1680-luvulla karkottivat osmanit Unkarista.[3]

Suleimanin kuollessa suurimmat muslimikaupungit (Mekka, Medina, Jerusalem, Damaskos ja Bagdad), monet Balkanin provinsseista aina Itävaltaan asti ja suurin osa Pohjois-Afrikkaa kuuluivat hänen valtakuntaansa.

Suleiman I:n aikainen kultaraha eli sultani vuodelta 1520.

Vaimot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suleiman I:llä oli kolme tunnettua vaimoa:

  • Fülane Hatun (n. 1496 – n. 1550).
  • Mahidevran Hatun (n. 1499–1581), oli joko tšerkessiläinen, albanialainen, montenegrolainen tai krimiläinen jalkavaimo. Hän oli Süleymanin vanhimman eloon jääneen pojan, vuonna 1553 teloitetun Şehzade Mustafan äiti. Hän tuli Süleymanin haaremiin tämän ollessa vielä prinssi Manisassa.
  • Roxelana eli Hürrem Sultan (n. 1505/1507 – 15. huhtikuuta 1558) oli Suleimanin puoliso ja hänen ainakin kuuden lapsen äiti. Hän oli taustaltaan luultavasti ruteeni, mahdollisesti papin tytär. Tataarit hyökkäsivät hänen kotikyläänsä ja ottivat hänet orjaksi ja myivät hänet lopulta Osmanien haaremiin. Hän oli saapunut nuorena Topkapin palatsin haaremiin orjana, yhtenä lukuisista muista orjatytöistä, mutta sai Suleimanin huomion älykkyydellään ja kiinnostuksellaan runouteen. Suleimanin ollessa sotaretkillä he lähettivät rakkausrunoja toisilleen. Vuonna 1533 Suleiman teki jotain yllättävää, hän meni naimisiin Hürremin kanssa. Tämä oli poikkeuksellista sillä käytännössä sulttaani ei saanut mennä naimisiin. Hürrem Sultan oli Süleymanin hallituskauden ainoa suosikkijalkavaimo sekä Osmanien valtakunnan ensimmäinen Haseki Sultan -arvonimen saanut nainen. Hän oli ensimmäinen osmaninainen, joka osallistui valtion asioihin ja valtakunnan hallintoon, sekä useimpien Süleymanin lasten kuten Selim II:n äiti. Hän oli myös ainoa nainen, jonka kanssa Süleymanilla oli yksiavioinen suhde koko hallituskautensa ajan. Hänen vaikutusvaltansa Osmanien valtakunnassa käynnisti aikakauden, joka tunnetaan nimellä ”naisten sulttaanikunta”. Tuolloin hovin naiset käyttivät valtakunnassa valtavaa, aiemmin käsittämätöntä valtaa ja vaikutusvaltaa. Hürremista tuli myöhemmin vaikutusvaltainen valtakunnan politiikassa. Hän myös rakennutti Istanbuliin Haseki Sultan moskeijakompleksin. Hürrem kuoli vuonna 1558, luultavasti johonkin sairauteen. Hänen ja Suleimanin pojasta Selim II:sta tuli isänsä seuraaja hallitsijana.
Sulttaani Suleiman I:n hautamausoleumi.

Suleiman I:llä oli ainakin kymmenen lasta:

  • Şehzade Mahmud (n.  1513 – 29. lokakuuta 1520)
  • Şehzade Murad (n.  1515 – 19. lokakuuta 1520)
  • Raziye Sultan (k. noin 1521), äiti tuntematon jalkavaimo.
  • Şehzade Mustafa (n.  1516/1517 – teloitettiin isänsä käskystä 6. lokakuuta 1553), Mahidevran Hatunin poika.
  • Şehzade Mehmed (1521– 6. marraskuuta 1543), Hürrem Sultanin poika.
  • Sulttaani Selim II (30. toukokuuta 1524 – 15. joulukuuta 1574), Hürrem Sultanin poika.
  • Şehzade Abdullah (n.  1525– n.  1528), Hürrem Sultanin poika.
  • Şehzade Bayezid (1527– teloitettiin 25. syyskuuta 1561 isänsä käskystä), Hürrem Sultanin poika.
  • Şehzade Cihangir (1531– 27. marraskuuta 1553), Hürrem Sultanin poika.
  • Mihrimah Sultan (1522– 1578), Hürrem Sultanin tytär, avioitui Rüstem Pašan kanssa 1539.
Süleymaniye-moskeijan sisäpiha Istanbulissa, arkkitehti Mimar Sinan.

Hovielämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännessä Suleimanin hovi oli kuuluisa vauraudesta ja ylellisistä juhlista. Hänen viidenneksi vanhimman poikansa ympärileikkausta juhlittiin kolme viikkoa. Kerrotaan, että hän ei koskaan käyttänyt samaa asua kahdesti ja että hänen käyttämänsä astiat olivat kultaisia tai hienoimmasta posliinista valmistettuja.[2] Suleimanin aikakauden loiston suurimpia muistomerkkejä ovat mestariarkkitehti Sinanin rakennukset.[2]

Vallanperimystaistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suleiman rikkoi perinteitä nostamalla kaksi orjaa korkeisiin asemiin. Ensimmäinen oli Ibrahim pašša, joka nousi suurvisiiriksi 13 vuoden ajaksi.lähde?

Suleimanin kuolemaa ennakoiden kamppailu hänen valtaistuimensa perimisestä alkoi jo hänen elinaikanaan. Ilmeisesti Roxelanan eli Hürremin lietsomassa valtataistelussa Suleiman murhautti Ibrahimin, joka tuki Suleimanin ensimmäistä poikaa Mustafaa ja korvasi hänet vävyllään Rustem Paššalla. Ilmeisesti pelätessään Mustafan suosion armeijassa uhkaavan valtaansa Suleiman kuristutti myöhemmin myös Mustafan. Näin hän avasi Hürremin pojille tien valtaistuimelle.

Hürremin kuoltua vuonna 1558 veljesten Bayezidin ja Selimin välinen kiista puhkesi avoimeksi sodaksi. Seuraavana vuonna Suleimanin tukema Selim voitti Bayezidin armeijan Konyan taistelussa, jonka jälkeen Bayezid pakeni Persiaan. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Suleiman sai suostuteltua Persian šaahi Tamasp I:n järjestämään Bayezidin salamurhan vuonna 1562.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Suleyman the Magnificent | Biography, Facts, Empire, Accomplishments, & History | Britannica www.britannica.com. 29.6.2026. Viitattu 6.7.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 Stoneman, s. 143.
  3. ↑ Tutkijat uskovat löytäneensä sulttaani Suleiman Suuren haudan Unkarista. Yle.fi
  4. ↑ C. E. Bosworth, E. van Donzel, W. P. Heinrichs & G. Lecomte et al.: The Encyclopaedia of Islam (vol. 9 San-Sze), s. 131–132. Brill, 1997. ISBN 90-04-10422-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Selim I		 Osmanien sulttaani Seuraaja:
Selim II
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suleiman_Suuri&oldid=24104807”