Paavalin synodi
| Paavalin synodi | |
|---|---|
 Paavalin synodi on saanut nimensä Helsingissä sijaitsevasta Paavalinkirkosta, jossa pidettiin liikkeen perustava kokous vuonna 1976. |
|
| Perustettu | 1976 |
| Lakkautettu | 2025 |
| Puheenjohtaja | Timo Keskitalo |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Paavalin synodi oli Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimiva liike, joka korosti Raamatun auktoriteettia uskon ja elämän kysymyksissä. Liike syntyi vuonna 1976 etenkin vastustaakseen naispappeutta, mutta myös kritisoimaan muita kielteisinä pitämiään ilmiöitä kirkossa.[1] Paavalin synodin aktiivit käyttivät itsestään nimitystä "vanhauskoiset". Liikkeen jäsenet koostuivat pääosin papeista, mutta liikkeessä oli mukana myös maallikoita.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavalin synodi perustettiin vuonna 1976 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä virinneen naispappeuskeskustelun seurauksena.[3] Liikettä edelsi Raamattu ja tunnustus -nimellä kulkeneet kokoontumiset, mutta varsinainen nimi valikoitui siksi, että liikkeen varsinainen perustuva kokous järjestettiin Paavalinkirkossa Helsingissä. Kantavina hahmoina olivat silloinen Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen ja pastori Simo Kiviranta. Liikkeen jäseneksi liityttiin allekirjoittamalla naisten pappeutta vastustanut julistus "Kirkon virka ja naispappeus".[4] Vuonna 1983 perustettiin liikkeelle tukiyhdistys.[5] Viekijärven seurakunnan kirkkoherrana toiminut pastori Pekka Heiskanen perusti vuonna 1991 Itä-Suomeen liikkeelle sisarjärjestön.[3]
Liikkeen keskeinen tapahtuma oli paastonajan kirkkopäivät, joita järjestettiin eri seurakunnissa ja myöhemmin etenevissä määrin liikkeen lähellä olleiden herätysliikkeiden tiloissa. Kirkkopäivät keräsivät varsinkin alkuaikoina varsin runsaasti osallistujia. Vielä vuonna 1999 Vihdin seurakunnan kanssa yhteistyössä järjestetyille kirkkopäiville odotettiin jopa 600 vierasta[6]. Kirkkopäiville osallistui ennen naispappeuden hyväksymistä kyseisen hiippakunnan piispa, mutta hyväksymisen jälkeen vain piispa Rimpiläinen. Vuonna 2021 koronapandemian takia etäyhteyksin järjestetyille kirkkopäiville osallistuivat Inkerin kirkon piispat Ivan Laptev ja Aarre Kuukauppi[7]. Vuonna 2008 kirkkopäiville osallistui Latvian kirkon arkkipiispa Jānis Vanags, joka puhui avioliitosta[8]. Kirkkopäivien lisäksi liike julkaisi Sisarenpoika-nimistä lehteä, jossa julkaistiin pääasiassa erilaisia kirkon hengellistä tilaa ruotivia kirjoituksia.[4]
Vuonna 1986 kirkko hyväksyi naispappeuden, mikä Paavalin synodin ja muiden naispappeutta vastustavien järjestöjen mielestä muutti kirkon perinteistä virkakäsitystä. Oppimuutoksen jälkeen Paavalin synodi keskittyi edistämään naispappeutta vastustavien asemaa kirkossa. Vielä vuonna 1995 liikkeen puheenjohtaja Sakari Korpinen esitti toiveen, että naispappeus voitaisiin perua kirkossa[9]. Liike oli läheisissä väleissä Luther-säätiön ja myöhemmän Lähetyshiippakunnan kanssa. Suhde kirkkoon oli jännitteinen. Kun Matti Väisänen valittiin vuonna 2011 Luther-säätiön piispaksi, moni Paavalin seurakunnan aktiivi ilmoitti kokevansa hänet omaksi piispakseen. Luther-säätiön edustajat osallistuivat myös säännöllisesti kirkkopäiville.[10] Vuonna 2025 järjestettiin kirkkopäivien sijasta kiitosjuhla Suomen Raamattuopiston tiloissa, jossa oli mukana liikkeen pitkäaikaisia aktiiveja ja herätysliikkeiden edustajia.[11] Alkuvuonna 2025 julkaistiin viimeinen Sisarenpoika-lehti, jossa esitettiin kutsu viimeiseen jäsenkokoukseen. Kokouksessa oli aikomus päättää yhdistyksen lakkauttamisesta ja varojen siirtämisestä Suomen teologiselle instituutille, joka jatkaa liikkeen perintöä. Pääkirjoituksessa todettiin, että taistelu naispappeudesta kirkossa on hävitty, mutta sen puolesta oli "kunniallista taistella".[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paavalin Synodi - Uskonnot Suomessa Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 31.3.2023. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ Palm Eeva: Paavalin synodi Ylistarossa: Naispappeuspäätös on Jumalan lain vastainen Helsingin Sanomat. 8.4.1990. Viitattu 5.4.2025.
- 1 2 Väinämö Rauni: Itä-Suomeen perustettiin oma Paavalin synodi Helsingin Sanomat. 1991. Viitattu 21.4.2017.
- 1 2 https://paavalinsynodi.wordpress.com/wp-content/uploads/2016/04/esitelmc3a4-paavalin-synodin-paastonajan-kirkkopc3a4ivillc3a4.pdf. Viitattu 5.4.2024
- ↑ Paavalin Synodi - Uskonnot Suomessa Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 31.3.2023. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ Paastonajan kirkkopäiville odotetaan runsaasti vieraita Yle Uutiset. 15.3.1999. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ Ville Auvinen: JUMALANSANANVAPAUS paavalin synodi. 15.3.2021. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ Ajankohtaisia teemoja paavalin synodi. 20.5.2016. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ Ollikainen Marjo: "Naispappeuden kumoaminen ei ole mahdoton ajatus" Helsingin Sanomat. 17.8.1997. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ Kotimaan toimitus: ”Matti Väisänen on piispani ja meitä on monta” Kotimaa. 17.3.2011. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ paavalin synodi paavalin synodi. 5.12.2022. Viitattu 5.4.2025.
- ↑ https://paavalinsynodi.wordpress.com/wp-content/uploads/2025/03/sisarenpoika_1-2025-1.pdf. Viitattu 5.4.2025