Siirry sisältöön

Joan Jett

Wikipediasta
Joan Jett
Joan Jett vuonna 2013.
Joan Jett vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt22. syyskuuta 1958 (ikä 67)
Ammatti muusikko
lauluntekijä
tuottaja
Muusikko
Aktiivisena 1976–
Tyylilajit rock
Soittimet kitara
Yhtyeet The Runaways
Levy-yhtiöt Boardwalk Records
Blackheart Records
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.joanjett.com
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Joan Jett (oikealta nimeltään Joan Marie Larkin; s. 22. syyskuuta 1958 Philadelphia, Pennsylvania) on yhdysvaltalainen rocklaulaja ja -kitaristi, joka tuli tunnetuksi 1970-luvulla The Runaways -yhtyeen jäsenenä ja sittemmin soolourallaan.[1]

Hänen tunnetuimpia kappaleita ovat "I Hate Myself For Loving You" sekä cover-versio Arrows-yhtyeen kappaleesta ”I Love Rock ’n’ Roll”. Joan Jett on urallaan johtanut myös omaa levy-yhtiötä (Blackheart Records) sekä tuottanut monien muiden artistien levyjä.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joan Larkin syntyi syntyi Wynnewoodissa, Philadelphiassa, mutta muutti 12-vuotiaana perheineen Los Angelesiin. Vanhempiensa erottua hän otti sukunimekseen äidin tyttönimen Jett. 15-vuotiaana hän oli jo perustanut ensimmäisen bändinsä The Runaways -yhtyeen, yhdessä rumpali Sandy Westin ja basisti Michael Steelen kanssa. Varsin pian Steele, joka myöhemmin tuli tunnetuksi The Banglesin kitaristina, lähti yhtyeestä, mutta siihen liittyivät Cherie Currie laulajaksi, Lita Ford kitaristiksi ja Jackie Fox basistiksi. Tässä kokoonpanossa Jett soitti rytmikitaraa.[1]

Musiikkimaailman sekatyömies Kim Fowley ryhtyi heidän managerikseen. Pian Fowley auttoi heitä saamaan levytyssopimuksen Mercury Recordsilta vuonna 1976, ja pian sen jälkeen he julkaisivat esikoisalbuminsa The Runaways. Yhtyeen soundi kulki 1970-luvun lopun hard rockin ja punkin välimaastossa, mikä tarkoitti, että he saavuttivat uransa aikana vain kohtuullista menestystä kummassakaan leirissä. He kuitenkin loivat yhden ajattoman klassikon, vuoden 1976 singlen "Cherry Bombin", jota Joan Jett oli mukana kirjoittamassa. Heidän vuosina 1976–1978 julkaisemansa neljä studioalbumia olivat vaikutusvaltaisia.[1]

The Runaways oli varsin suosittu yhtye Japanissa, mutta Yhdysvalloissa yhtye saavutti suosiota lähinnä vain länsirannikon punk- piireissä. The Runaways teki myös kiertueen Suomessa Beaver Jeans -farkkufirman kanssa yhteistyössä 1977.[2] Yhtye hajosi vuonna 1979. Jettin suorapuheinen ja tinkimätön rokkarin maine toi hänelle tuottajan tehtävän Los Angelesin punkbändi Germsin esikoisalbumille (GI). Musiikillisten erimielisyyksien vuoksi Runaways hajosi vuonna 1979, ja Jett suuntasi Englantiin käynnistääkseen soolouransa.[1]

Sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joan Jett konsertissa 1980-luvulla.

The Runawaysin hajottua Joan Jett päätti lähteä soolouralle. Aluksi hän äänitti joitakin kappaleita Englannissa entisten Sex Pistols -jäsenten Steve Jonesin ja Paul Cookin avustuksella. Hän oli myös näyttelijänä kuvauksissa, joissa tehtiin The Runawaysista kertovaa elokuvaa, mutta sen tekeminen jäi kesken. Jettin elämän ja uran kannalta tärkein asia oli kuitenkin tutustuminen Kenny Lagunaan, josta tuli Jettin tuottaja ja lauluntekijä. Jett ja Laguna äänittivät albumillisen kappaleita, mutta mikään levy-yhtiö ei kiinnostunut levyn julkaisemisesta. Lopulta he laittoivat säästönsä yhteen ja julkaisivat sen itse.[1]

He perustivat Blackheart Records -levymerkin ja julkaisivat omakustanteena albumin Joan Jett vuonna 1980. Hyvien arvostelujen ansiosta albumi myi riittävästi, jotta Boardwalk Records julkaisi sen uudelleen nimellä Bad Reputation, ja se nousi Billboardin albumilistalla sijalle 51.[1] Jett kokosi taustayhtyeekseen The Blackheartsin. Yhtyeeseen tuli kitaristiksi Ricky Byrd, basistiksi Gary Ryan ja rumpaliksi Lee Crystal.[1]

He julkaisivat loppuvuonna 1981 albumin I Love Rock n’ Roll, ja siitä tuli valtava menestys. Albumin nimikappale, joka oli lainakappale The Arrowsilta, oli Billboard Hot 100 -listalla seitsemän viikkoa ykkösenä. Kaksi muutakin lainakappaletta, Tommy James and the Shondellsin "Crimson and Clover" ja Gary Glitterin "Do You Wanna Touch Me", ylsi listoilla 20 parhaan joukkoon.[1][2]

Maailmankiertueen jälkeen yhtye palasi studioon ja äänitti vuonna 1983 albumin Album, joka oli raskaampi ja sisälsi vähemmän covereita kuin edelliset. Seuraava levy Glorious Results of a Misspent Youth (1984) jatkoi samaa linjaa ja sisälsi muun muassa uuden version "Cherry Bombista". Tällä levyllä tuottajana Lagunan rinnalla toimi Thom Panunzio, josta tuli pysyvä osa Jettin tiimiä. Tämä oli myös viimeinen albumi Ryanille ja Crystalille, jotka korvattiin Kasim Sultonilla ja Thommy Pricella. Yhtyeen linja säilyi myös vuoden 1986 Good Music -albumilla, jolla vierailivat muun muassa Beach Boys ja Sugarhill Gang.[1]

Vaikka Good Music ei ollut suuri kaupallinen menestys, Jettin tähti loisti yhä kirkkaasti: hänet kiinnitettiin Paul Schraderin elokuvaan Light of Day (1987), jossa hän näytteli Michael J. Foxin rockhenkistä sisarta. Elokuvan nimikappale toi Jettin takaisin Top 40:een. Vielä suurempi hitti oli "I Hate Myself for Loving You", jonka Jett kirjoitti yhdessä Desmond Childin kanssa.[1] Vuonna 1988 julkaistulta Up Your Alley -albumilta single "I Hate Myself For Loving You" oli Yhdysvaltojen singlelistalla kahdeksas.[2] Kappale löytyi vuoden 1988 albumilta Up Your Alley, joka myi platinaa.[1]

Seuraavana ilmestyi vuoden 1990 cover-albumi The Hit List ja vuoden 1991 Notorious, joka yllätti fanit pehmeämmällä, balladivoittoisella soundilla. Tuotantotöihin keskittymisen jälkeen Jett palasi täynnä raivoa vuoden 1994 Pure and Simple-levyllä, juuri samaan aikaan kun uusi sukupolvi naisrockareita, kuten L7 ja Bikini Kill, nousi ja ilmoitti Jetin ja Runawaysin olleen heille suuria vaikuttajia. Jett otti nuoret artistit avosylin vastaan, ja heidän jäsenensä osallistuivat myös albumin tekoon. Tämä toi Jettille jälleen laajaa huomiota ja kiitosta.[1]

Perehtyen syvemmin punk-rock-juuriinsa Jett äänitti livealbumin Evil Stig yhteistyössä Gits-yhtyeen jäljelle jääneiden jäsenten kanssa; yhtyeen laulaja Mia Zapata oli raiskattu ja murhattu vuonna 1993. Jett palasi Blackheartsin kanssa julkisuuteen vuoden 1999 Fetish -albumilla, jolla hän käsitteli seksuaalisuutta entistä suoremmin. Hän vietti aikaa kiertueilla ja vieraili muiden artistien levyillä, kuten Marky Ramonen, ja Peachesin albumeilla, ja juonsi omaa ohjelmaa Little Steven's Underground Garage -satelliittiradiossa.[1]

Suomalainen rock-muusikko, basisti Sami Yaffa liittyi Joan Jett and The Blackhearts -yhtyeeseen vuonna 2003, mutta hän erosi siitä jo vuonna 2004 ajauduttuaan riitoihin manageri Kenny Lagunan kanssa.[3] Joan Jett palasi hard rock -juurilleen vuoden 2004 Naked-albumilla, joka julkaistiin uudelleen vuonna 2006 nimellä Sinner.

Joan Jett

Seuraavat vuodet kuluivat kiertueilla Warped Tourilla ja esiintyen Alice Cooperin, Aerosmithin ja Green Dayn avausaktina. Vuonna 2009 Jettille tehtiin hänen näköisensä Barbie-nukke, ja hän toimi tuottajana vuoden 2010 The Runaways -elokuvassa. Kun Jett julkaisi uuden albumin, mukana olivat kiertuekitaristi Dougie Needles, pitkäaikainen rumpali Thommy Price ja tuottaja Kenny Laguna. Vuoden 2013 Unvarnished toi Blackheartsin alkuvuosien energian takaisin ja sisälsi kappaleen, jonka Jett teki yhdessä Dave Grohlin kanssa. Tämä yhteistyö johti siihen, että Jett lauloi "Smells Like Teen Spirit" kappaleen Nirvanan elossa olevien jäsenten kanssa näiden Rock and Roll Hall of Fame -jäsenyyden yhteydessä vuonna 2014. [1]

Vuonna 2015 Jett itsekin valittiin Hall of Fameen ja esiintyi Dave Grohlin, Miley Cyrusin, Tommy Jamesin ja alkuperäisen Blackheartin Lee Crystalin kanssa. Vuoden 2018 dokumenttielokuva Bad Reputation vahvisti hänen asemansa rockin legendojen joukossa. Hän jatkoi kiertämistä ja levy-yhtiönsä Blackheart Recordsin pyörittämistä. Vuonna 2020 hän levytti T. Rexin kappaleen "Jeepster" kunnianosoitusalbumille Angelheaded Hipster ja vieraili Miley Cyrusin Plastic Hearts -levyllä, sekä tuotti rockabilly-ikoni Wanda Jacksonin vuoden 2021 levyn Encore.[1]

Vuonna 2022 Jett ja Blackhearts julkaisivat akustisen albumin Changeup, minkä jälkeen he kiersivät yhdessä Mötley Crüen ja Def Leppardin kanssa. Vuonna 2023 he palasivat sähköiseen ilmaisuun Mindset-EP:n myötä. Joan Jett on julkaissut säännöllisesti albumeja tähän päiväänmilloin? asti. Albumia I Love Rock n’ Roll vastaavaa menestystä ei ole kuitenkaan tullut.[1]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloura:

The Blackheartsien kanssa:

Cover-albumit:

Joan Jett Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Runaways-kiertue 1970-luvun lopulla mm. Seinäjoella
  • 10.5.1984 Nivala, Tuiskula
  • 8.6.2000 Oulu, Raatin stadion [2]
  • 8.6.2010 Helsinki, Kyläsaari


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Joan Jett Songs, Albums, Reviews, Bio & More |... AllMusic. Viitattu 28.4.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 http://blogit.stara.fi/chaostube/2010/06/07/joan-jett-huomenna-keikalla-suomessa/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Yaffa, Sami & Liimatta, Tommi: Tie taipuu, Sami Yaffa omaelämäkerta. Like Kustannus,, 2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joan Jett Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joan_Jett&oldid=23735791”