Henri Labrouste
Pierre-François-Henri Labrouste (11. toukokuuta 1801 Pariisi – 24. kesäkuuta 1875 Fontainebleau) oli ranskalainen arkkitehti. Hän oli ensimmäisiä arkkitehteja, jotka tekivät tunnetuksi raudan käyttöä rakennusten runkomateriaalina.[1]
Labrouste opiskeli Pariisin École des Beaux-Arts -oppilaitoksessa ja sai sen jälkeen 1824 Prix de Rome -palkinnon, jonka turvin hän vietti kuusi vuotta Roomassa. Sieltä palattuaan hän perusti arkkitehtuuritoimiston Pariisiin.lähde?
Labrouste irtautui opettajansa Hippolyte Le Bas’n klassisuudesta ja kehitti sisärakenteissa etenkin raudan käyttöä rakennusaineena.[2] Labrousten kuuluisimmat rakennukset ovat Bibliothèque Sainte-Geneviève Pariisin Panthéonin aukiolla (1838–1850) sekä Ranskan kansalliskirjaston rue Richelieu -kadun lukusali (1858–1868), joissa molemmissa hän käytti taidokkaasti valurautaisia rakennusosia,[3] kapeiden pylväiden kannattamia laakakupoleita[2].
Myös Henri Labrousten veli Théodore Labrouste oli arkkitehti ja sai Prix de Rome -palkinnon kolme vuotta myöhemmin 1827.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Labrouste, Henri”, Kuka teki mitä, The Mitchell Beazley kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 147. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
- 1 2 Labrouste, Henri, Tietosanakirja. Osa 5, palsta 379, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913
- ↑ Fleming, William: ”Labrouste’s libraries”, Arts & Ideas, 6th ed. s. 397–398. Holt, Rinehart & Winston, 1980. ISBN 0-03-046531-1
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
