Siirry sisältöön

Genesis P-Orridge

Wikipediasta
Genesis P-Orridge
Genesis P-Orridge
Genesis P-Orridge
Henkilötiedot
Koko nimi Neil Andrew Megson
Syntynyt22. helmikuuta 1950
Manchester, Britannia
Kuollut14. maaliskuuta 2020 (70 vuotta)
Ammatti Muusikko, Laulaja, Performanssitaiteilija,
Muusikko
Taiteilijanimi Genesis P-Orridge, Genesis Breyer P-Orridge,
Aktiivisena 1965–2020
Tyylilajit
Soittimet sähkökitara, syntetisaattori ja viuluView and modify data on Wikidata
Yhtyeet Psychic TV, Throbbing Gristle
Levy-yhtiöt Industrial Records, Temple Records ja Wax Trax! RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Genesis Breyer P-Orridge (synt. Neil Andrew Megson; 22. helmikuuta 1950 – 14. maaliskuuta 2020) oli englantilainen muusikko, performanssitaiteilija, laulaja-lauluntekijä, kuvataiteilija ja okkultisti, joka tuli tunnetuksi kokeellisten industrial-rock yhtyeiden Throbbing Gristlen ja Psychic TV:n laulajina. Hän oli myös Britanniassa kohua herättäneen COUM Transmissions taidekollektiivin perustaja.[1]

P-Orridge oli transsukupuolinen taiteilija, joka piti itseään kolmannen sukupuolen edustajana. Hän käytti erilaisia sukupuolineutraaleja pronomineja puhuessaan omasta identiteetistään. Hänet tunnetaan myös siitä, että hän muokkasi kirurgisesti omaa kehoaan taideteokseksi.[2]

Genesis P-Orridgea pidettiin yleisesti industrial-musiikin ja avantgarde-taideskenen ikonina. Kokeellista musiikkia tehnyt taiteilija loi vaikuttavan laajan tuotannon äänilevyjä, taide-elokuvia, sekä muita projekteja. Omien sanojensa mukaan hän halusi turmella ja horjuttaa normatiivisen yhteiskunnan tottumuksia. Hän pyrki paljastamaan sellaisten tabujen olemassaolon, jotka hänen mielestään kertoivat korruptoituneesta ja itseensä liian tyytyväisestä yhteiskunnasta. P-Orridgen tinkimättömyys ja sinnikkyys toivat hänelle lopulta laajan kansainvälisen kulttisuosion.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P-Orridge syntyi nimellä Neil Andrew Megson vuonna 1950 Manchesterissa, Englannissa. Noin 15-vuotiaana hän löysi kirjan The Hundred Headless Woman, joka sisälsi surrealistisia kollaaseja Max Ernstin kaltaisilta taiteilijoilta. Löytö oli nuorelle taiteilijalle ratkaiseva, ja sen myötä hän otti käyttöön nimen P-Orridge. Hän kiinnostui nuorena myös elokuvataiteesta, okkultismista ja avantgardistisesta ajattelusta.[3]

P-Orridge pääsi opiskeliemaan Solihullin kouluun Warwickshiressä, missä hän kiinnostui Beat-runoudesta ja rock-yhtyeistä kuten The Velvet Underground.[4] Hän aloitti esiintyjän uransa Hullin yliopistossa, Englannissa, vuonna 1969, missä hän perusti silloisen tyttöystävänsä Cosey Fanni Tuttin kanssa taidekollektiivin COUM Transmissions, sekä kirjallisuutta käsittelevän pienlehden Worm.[4] Koska harva klubi suostui ottamaan ohjelmistoonsa punk rockiin yhdistettyä fluxus-vaikutteista performanssitaidetta, sekä kovaäänistä melua, ryhmä joutui esiintymään usein kaduilla ja erilaisissa ulkotiloissa ympäri kaupunkia. Saatuaan lopulta apurahaa COUM perusti yhteisöllisen työ- ja asuintilan Hulliin ja muutti myöhemmin Lontooseen kahden jäsenen jouduttua Hullissa pidätetyiksi.[1]

Throbbing Gristle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös pääartikkeli Throbbing Gristle

Genesis P-Orridge

Lokakuussa 1976, COUM järjesti Pornography-näyttelyn Lontoon Institute of Contemporary Artissa. Nelikko esiintyi avajaisissa soittaen ”Music from the Death Factory” -teoksen ja kutsui itseään nyt nimellä Throbbing Gristle. Koska tapahtuma rahoitettiin julkisilla varoilla, ja esitys sisälsi pornografisia elementtejä, Throbbing Gristle joutui voimakkaan kritiikin ja lehdistön hyökkäysten kohteeksi.[1] Englantilainen konservatiivipoliitikko Nicholas Fairbairn kutsui heitä “sivistyksen tuhoajiksi” (“the wreckers of civilization”), mikä ilahdutti yhtyettä suuresti.[5]

Vuonna 1977 ilmestyi useita punkin merkkiteoksia, mutta Throbbing Gristle erosi kaikista aikalaisistaan. Yhtyeen kokeelliselle musiikille oli vaikea löytää levy-yhtiötä. Turhautuneena tilanteeseen Throbbing Gristle perusti oman levy-yhtiönsä, Industrial Recordsin. Industrial- musiikin tyylilaji sai nimensä levy-yhtiön mukaan.[6] P-Orridge (basso, sähköviulu, laulu), Tutti (kitara, kornetti), Christopherson (ääninauhat, trumpetti) ja Chris Carter (koskettimet) äänittivät kokeellisen debyyttinsä, vuonna 1977 julkaistun Second Annual Reportin. Taukoamaton teollinen hyökkäyslevy sisälsi kappaleita, jotka kuvasivat sarjamurhaajien tekoja.[1]

Albumia seurasi single ”United”/”Zyklon B Zombie,” sekä yhtyeen toinen albumi, äänikollaasi D.o.A: The Third and Final Annual Report (1978).[1] Albumi valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[7]. Throbbing Gristle hajosi vuoden 1980 Heathen Earth -levyn jälkeen. Seurustelevat muusikot Chris Carter ja Cosey Fanni Tutti perustivat yhdessä duon, Chris & Cosey, kun P-Orridge puolestaan loi kokonaan uuden yhtyeen, Psychic TV:n.[1]

Psychic TV

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Genesis P-Orridge

Throbbin Gristlen jälkeen Genesis P-Orridge jatkoi Psychic TV:n avulla provosoivaa lähestymistapaa musiikkiin ja performanssitaiteeseen. Hän sisällytti esiintymisiinsä säännöllisesti pornografisia taide-videoita, sekä hallusinogeenisiä valoefektejä, tehden live-keikoistaan tarkoituksellisen haastavia ja konfrontatiivisia.[8]

Psychic TV julkaisi industrial musiikin klassikoiksi nousseet astudioalbumit Force the Hand of Chance (1982) ja Dreams Less Sweet (1983) sekä sai aikaan myös hämmästyttävät 18 live-albumia ja pienen hitin kappaleella ”Godstar”, joka oli kunnianosoitus edesmenneelle Rolling Stones -kitaristille Brian Jonesille. Yhtyeeltä julkaistiin vuosien varrella runsaasti erilaisia kokoelmia, vaihtoehtoisia miksauksia ja videotallenteita.[1]

Yhtyeen musiikki oli aina kokeellista ja genre-rajoja rikkovaa. Varhaisilla Psychic TV albumeilla, kuten vuoden 1982 debyytillä Force the Hand of Chance, kuullaan melodista poppia, lähes kuuntelukelvotonta melua, lempeitä balladeja, teollisia “löydettyjen äänien” kollaaseja, elektronista musiikkia, psykedeliaa, sekä spoken word-runoutta ja jopa etnisten instrumenttien ja maailmanmusiikin vaikutteita. Psychic TV oli myös yksi ensimmäisistä yhtyeistä, jotka omaksuivat acid house soundin vuonna 1988.[8] P-Orridge kirjoitti kaikki yhtyeen lyriikat, mutta hän luotti useisiin yhteistyökumppaneihin luodessaan sävellyksiä.[4] Hän ammensi sanoituksiinsa runsaasti vaikutteita alakulttuuri-kirjallisuudesta, kuten situationistisesta filosofiasta ja kirjailijoista kuten William S. Burroughs ja Philip K. Dick. Psychic TV oli myös mukana perustamassa Thee Temple Ov Psychick Youth -nimistä uskonnollissävytteistä organisaatiota, joka alkoi Psychic TV:n fanikerhona, mutta kehittyi myöhemmin kulttia muistuttavaksi järjestöksi.[8]

Mediakohu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P-Orridge asui Englannissa ja piti yllä muuttuvaa Psychic TV -kokoonpanoa 1990-luvun alkuun asti, kunnes joutui ikävän mediakohun keskelle. Ongelmien taustalla oli televisio-ohjelma, joka käsitteli lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja ohjelmassa näytettiin irrotettuna asiayhteydestään katkelmia Psychic TV:n konsertista. Yhtyeen esityksen pornografisia sävyjä paheksuttiin ja P-Orridge leimattiin mediassa mahdollisesti vaaralliseksi. Poliisi teki kotietsinnän hänen asuntoonsa vuonna 1992, takavarikoiden useita videoita, kirjoja ja lehtiä. Mitään todisteita lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, tai mistään muistakaan rikoksista ei kuitenkaan löytynyt, eikä häntä vastaan nostettu syytteitä. P-Orridge koki joutuneensa poliisin häirinnän kohteeksi. Hän päätti muuttaa perheineen Yhdysvaltoihin asumaan, missä hän asui suurimman osan 1990-luvusta.[1] Yhdysvalloissa P-Orridgen ura underground-julkkiksena alkoi kukoistaa. Hän myös löysi Yhdysvalloista naisen nimeltä Lady Jaye, jota hän kutsui elämänsä suurimmaksi rakkaudeksi.[9]

Genesis P-Orridgen elämän suurin rakkaus, dominatrix, Lady Jaye

Pandrogyne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993, P-Orridge tapasi tulevan elämänkumppaninsa Jacqueline Breyer P-Orridgen, joka työskenteli dominatrixina nimellä “Lady Jaye.” He aloittivat yhdessä Pandrogyne-projektin, missä he julistivat olevansa niin syvästi rakastuneita, että halusivat tulla yhdeksi kokonaisuudeksi. He alkoivat muokata omia kehojaan kirurgisesti samankaltaisiksi. P-Orridge sai rintaimplantit ja kasvojen kirurgiaa, sekä hormonihoitoa. He halusivat murtaa sukupuolen ja oman identiteetin rajat ja näyttää mahdollisimman identtiseltä [3][4]

Genesis P-Orridge puhui itsestään mediassa usein "me" muodossa. “Kun tapasimme Lady Jayen vaistomme oli heti, että me olimme niin rakastuneita, että halusimme imeytyä toisiimme,” P-Orridge kertoi NPR:lle vuonna 2014.[3][4]

Lady Jaye ja P-Orridge puhuivat itsestään käyttäen erilaisia sukupuolineutraaleja pronomineja. Lady Jaye kuoli vuonna 2007 sydämen pettämiseen[8] Elokuvaohjaaja Marie Losier teki pariskunnasta ja heidän Pandrogynia-projektista vuonna 2011 dokumenttielokuvan The Ballad of Genesis and Lady Jaye.[10]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Genesis P-Orridge

Palattuaan Englantiin Orridge huomasi, että monet niistä kulttuurisista tabuasioista, jotka olivat aikoinaan aiheuttaneet valtavaa pahennusta, olivat nyt löytäneet tiensä liberaalimman yhteiskunnan keskiöön. Etsiessään uutta musiikillista ilmaisua hän perusti 1990-luvun lopulla Thee Majesty nimisen yhtyeen, yhdessä Larry Thrasherin sekä marokkolaisen Jajouka-muusikoiden, Bachirin ja Mustafa Attarin kanssa. Yhtye alkoi esiintyä uudelleen kootun Psychic TV:n lämmittelybändinä.[1]

Vuonna 2004 myös Throbbing Gristle yhtye kokoontui uudelleen alkuperäisellä kokoonpanolla. Throbbing Gristlen ura päättyi lopullisesti yhtyeen sisäisiin riitoihin vuonna 2010, kun P-Orridgen erosi yhtyeestä kesken kiertueen.[11] Viimeisinä vuosinaan P-Orridge työskenneli monissa eri medioissa, keskittyen erityisesti visuaaliseen taiteeseen.[4]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genesis P-Orridge kuoli New Yorkissa leukemiaan, 14. maaliskuuta 2020, kahden ja puolen vuoden taistelun jälkeen.[1]

Kuolemanjälkeinen arvostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaohjaaja David Charles Rodrigues teki Genesis P-Orridgen elämästä dokumenttielokuvan S/He Is Still Her/e: The Official Genesis P-Orridge Documentary. Elokuva ilmestyi vuonna 2024.[9][12]

Genesis P-Orridgea pidetään yleisesti merkittävänä industrial-musiikin pioneerina ja hän on vaikuttanut suuresti artisteihin kuten Nine Inch Nails, Aphex Twin ja Ministry. Hänen johtama kokeellinen yhtye Psychic TV, vaikutti myös suomalaisen Mika Vainion musiikkiin. Heidän performanssinsa ja musiikkinsa vaikuttivat Vainioon niin syvästi, että hän päätti ystävänsä kanssa tehdä polttomerkkinä käsivarsiinsa Psychic TV-yhtyeen logon, niin sanotun Psychic-ristin.[13]

Diskografia (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Throbbing Gristle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Second Annual Report (1977 Industrial Records)
  • D.o.A: The Third and Final Report of Throbbing Gristle (1978 Industrial Records)
  • 20 Jazz Funk Greats (1979 Industrial Records)
  • Journey Through a Body (1982 Walter Ulbricht Schallfolien)
  • In the Shadow of the Sun (1984 Illuminated Records)
  • CD1 (1986 Mute)
  • TG Now (2004 Mute)
  • Part Two: The Endless Not (2007 Mute)
  • The Third Mind Movements (2009 Industrial Records)

Psychic TV

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Force the Hand of Chance (1982)
  • Dreams Less Sweet (1983)
  • Pagan Day (1984)
  • Allegory and Self (1988)
  • Jack the Tab – Acid Tablets Volume One (1988)
  • Tekno Acid Beat (1988),
  • Towards Thee Infinite Beat (1990)
  • Thee Fractured Garden (1994)
  • Trip/Reset (1995)
  • Cold Blue Torch (1996)
  • Hell Is Invisible... Heaven Is Her/e (2007)
  • Mr. Alien Brain vs. The Skinwalkers (2008)

Thee Majesty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Time's Up (1999)
  • Time's Up Live (2001)
  • A Hollow Cost (2003)
  • At Stockholm (2004)
  • Thee Fractured Garden] (2004)
  • Mary Never Wanted Jesus (2005)
  • Vitruvian Pan (2007)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Genesis P-Orridge Songs, Albums, Reviews, Bio ... AllMusic. Viitattu 28.11.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Hermione Hoby: The Reinventions of Genesis Breyer P-Orridge The New Yorker. 29.6.2016. Viitattu 28.11.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 3 Genesis P-Orridge, Known for Art That Transcended Gender, Has Died Artnet News. 16.3.2020. Viitattu 28.11.2025. (englanniksi)
  4. 1 2 3 4 5 6 Nicholas Marino: Genesis P-orridge: non-binary multimedia artist and occultist Queer Theory. 26.4.2017. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Matthew Higgs: Throbbing Gristle Artforum. 1.5.2003. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Industrial Records Discogs. Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  8. 1 2 3 4 Psychic TV Songs, Albums, Reviews, Bio & More ... AllMusic. Viitattu 28.11.2025. (englanniksi)
  9. 1 2 Peter Bradshaw: S/he Is Still Her/e: The Official Genesis P-Orridge Doc review – Throbbing Gristle’s gender-challenging tabloid-baiter The Guardian. 18.6.2025. Viitattu 30.11.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Sasha Geffen: Genesis Breyer P-Orridge, Provocateur And Industrial Co-Creator, Dead At 70 NPR. 15.3.2020. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Throbbing Gristle 'cease to exist' after Genesis P-Orridge quits tour The Guardian. 1.11.2010. Viitattu 17.3.2020.
  12. ↑ ”S/He Is Still Her/e: The Official Genesis P-Orridge Documentary”. 7.6.2024
  13. ↑ Kulttuuricocktail: Mika Vainio – A Quiet Life yle.fi. Viitattu 5.12.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Genesis_P-Orridge&oldid=24044912”