Siirry sisältöön

Gdańsk

Muokkaa linkkejä
Wikipediasta
Gdańsk
saks. Danzig
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Gdańsk

Koordinaatit: 54°21′07″N, 18°38′48″E
Valtio Puola
Voivodikunta Pommeri
Perustettu 900-luvulla
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Aleksandra Dulkiewicz v.t.[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 261,96 km²
Korkeus 13 m
Väkiluku (2014) 462 454[2]
 – Väestötiheys 1763 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 80-008–80-958
Suuntanumero(t) 58
Motto: Nec Temere, Nec Timide

Gdańsk ([ˈgdanʲsk] kuuntele ääntämysⓘ (ohje) saks. Danzig, kašubiksi Gduńsk) on tärkeä satamakaupunki Gdańskinlahden rannalla Pohjois-Puolassa, Motławan ja Veikselin Martwa Wisła (Tote Weichsel) suuhaaran varrella. Gdańsk on Pommerin voivodikunnan pääkaupunki ja Puolan kuudenneksi suurin kaupunki.[3]

Sen arvioitu asukasluku on 489 402 (2026)[4] ja esikaupunkeineen Trójmiasto yhdessä Gdynian ja Sopotin kanssa yli miljoona.[3]

Kaupunki on myös tärkeä sivistys- ja kulttuurikeskus. Siellä sijaitsee lääketieteen ja insinööritieteitten korkeakouluja sekä kuvataideoppilaitoksia, merenkulkukeskus, useita kirkkoja, museoita, teattereita ja puutarhoja sekä konserttisali ja oopperatalo.[3]

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Gdańsk tulkitaan yleensä Gdaniajoen varrella sijaitsevaksi kaupungiksi. Gdanian ajatellaan olevan sen Motławajoen haaran alkuperäinen nimi, jonka varrella kaupunki sijaitsee. Paikallisella kašubin kielellä nimi kuuluu Gduńsk. Saksankielinen nimi Danzig on jossain määrin yhä käytössä myös saksalaisen kielialueen ulkopuolella, etenkin kun viitataan kaupunkiin ennen toista maailmansotaa.

Siirtokunnan nimi kirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 997 urbs Gyddanyzc, vuonna 1148 Kdanzk, vuonna 1188 Gdanzc, vuonna 1236 Gdansk, vuonna 1263 Danzc, vuonna 1311 Danczk, vuonna 1399 Danczik, vuonna 1414 Danczig ja vuonna 1454 Gdansk. Näistä muodoista erottuvat kaikki kolme päämuotoa: pommerilainen Gduńsk, puolalainen Gdańsk ja saksalainen Danzig.

Maantiede ja ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gdańsk sijaitsee Puolan pohjoisosassa Pommerin voivodikunnassa. Se muodostaa yhdessä Gdynian ja Sopotin kanssa yhtenäisen taajama-alueen, jota kutsutaan kolmoiskaupungiksi, Trójmiasto.[5]

Gdańskin keskusta (vanha kaupunki) sijaitsee Veikselin sivujoen Motlawan varrella kolme kilometriä rantaviivasta sisämaahan päin. Kaupungilla on kaksi satama-aluetta. Uusi satama on telakoiden ja teollisuuden keskus. Pohjoissatama rakennettiin vuonna 1975.[5]

Vuoden lämpimintä aikaa on heinä-elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on noin 21 astetta. Kylmintä on tammikuussa, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −3,4 astetta.[6]

Gdańskinlahden rannat ovat hiekkaisia, ja auringonpalvojille on 33 kilometriä puhdasta hiekkarantaa. Hiekkadyynit erottavat lahdesta haffeja, jotka ovat laguunien itämerellisiä vastineita. Ne ovat yleensä muuta merta vähäsuolaisempia ja rantalomanviettäjien suosiossa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologien mukaan Gdańskin linnoitus rakennettiin 980-luvulla, mutta vuotta 997 pidetään kaupungin perustamisvuotena. Pyhä Adalbert (puol. Wojciech) kastoi lähetysmatkallaan Gdańskin asukkaita ja mainitsi kaupungin ensimmäistä kertaa kirjallisessa lähteessä.[7] Gdańskista tuli Pommerin herttuoiden hallitseman herttuakunnan keskus ja tärkeä kauppakaupunki. Gdańsk sai vuonna 1260 Puolan kuninkaalta itsehallinnon.[8]

Kuningas Kasimir IV:n vuonna 1455 antama alkuperäinen asiakirja, joka myöntää Danzigille oikeuden itsenäisesti periä ja säätää veroja.

1200-luvulla alueelle muutti lisää kauppiaita Lyypekin ja Bremenin hansakaupungeista. Pommerin herttuoista viimeinen, Mestwin II, luovutti kaikki maansa myöhemmälle Puolan kuningas Przemysl II:lle. Tämän salamurhan jälkeen kaupunkia hallitsivat vähän aikaa Böömin ja Puolan kuninkaat. 1300-luvun alussa alueesta kiistelivät Brandenburg ja Puola. Seuranneessa sodassa alueen valloittivat Saksalaisen ritarikunnan ritarit, jotka Puolan kuningas kutsui avuksi paikalle. Ritarikunta liitti alueen muitta mutkitta omiinsa, mitä seurasi sarja sotia ritarikunnan ja Puolan hallitsijoitten välillä. Kaliszin rauhassa vuonna 1343 ritarikunta sai pitää Pommerin, mutta Puolan kuninkaille jäi feodaaliherruus alueella.

Gdańsk vuonna 1575, julkaisijat Georg Braun ja Frans Hogenberg.

Danzigista, jolla nimellä kaupunki tunnettiin vuoteen 1945 asti, tuli osa hansaliittoa vuonna 1361.[7] 1400-luvun alussa käytyjen sotien jälkeen kaupunki oli taas vähän aikaa Puolan kuninkaiden hallinnassa, mutta vuonna 1411 se palasi ritarikunnalle. Vuonna 1440 Danzig liittoutui Elblągin (Elbing) ja Toruńin (Thorn) hansakaupunkien kanssa vastustamaan Saksalaisen ritarikunnan herruutta ja haki tukea Puolan kuningas Kasimir IV:ltä. Seurannut kolmetoistavuotinen sota 1454–1466 päättyi ritarikunnan tappioon.

1300-luvulta aina 1600-luvulle Danzig kasvoi voimakkaasti. Kaupunki kärsi kuitenkin vahinkoa kolmikymmenvuotisessa sodassa vuosina 1618–1648. Kuningas Kasimir IV:n myöntämä paikallinen autonomia kiitoksena kaupungin uskollisuudesta, ja pääsy Puolan markkinoille tekivät Danzigista rikkaan satamakaupungin.[3]

Luterilainen aika 1500-1600 -luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gdańskin kaupan allegoria, apoteoosi vuodelta 1608, Isaak van den Blocke.

1500- ja 1600-luvut olivat kaupungin kaupan ja kulttuurin kulta-aikaa. Danzigiin muutti paljon ihmisiä erilaisista etnisistä ryhmistä: saksalaisia, puolalaisia, juutalaisia ja hollantilaisia. Kaupunki saavutti huippunsa 1500-luvun aikana Itämeren vauraimpana satamakaupunkina. Vuoteen 1754 mennessä sen väkiluku (77 000) oli suurempi kuin minkään Itä-Euroopan kaupungin, ja sen vuosittainen viljanvienti oli yli 200 000 tonnia.[3]

Danzigin vapaakaupungin valuuttaa

Uskonpuhdistus sai kannatusta Danzigissa 1500-luvun puolivälissä, mikä aiheutti jännitteitä katolisen Puolan Vaasa-sukuisten kuninkaiden kanssa. Puolan kuninkaat ryhtyivät 1500-luvun loppupuolella ajamaan uskonnollista yhdenmukaisuutta Puolassa. Puolan ja Ruotsin väliset jatkuvat kiistat aiheuttivat 1600-luvulla Danzigille ongelmia. Vuonna 1629 solmitussa Altmarkin välirauhassa Puola joutui luovuttamaan Ruotsille Danzigin tullitulot viideksi vuodeksi.[8] 1600- ja 1700-lukujen Ruotsin kanssa käydyt sodat pysäyttivät kaupungin talouskasvun ja aloittivat sen alamäen.[3]

1700- ja 1800-luku, Preussin ja Saksan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulica Długa (Pitkä katu), Eduard Flottwellin valokuva n. 1855.

Kaupunki kärsi 1700-luvulla sotien aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta ja muun muassa paiseruttoepidemiasta vuonna 1709. Puolan ensimmäisessä jaossa Danzigin saksankielinen asujaimisto taisteli itsenäisyyden puolesta, kun suurin osa Puolan Pommerista joutui Preussin vallan alle vuonna 1772, mikä johti sataman kautta kulkevan kaupan nopeaan hajoamiseen. Kaupunki jäi saarroksiin preussilaisten alueiden keskelle vuoteen 1793 saakka, jolloin senkin oli annettava periksi ja se liitettiin osaksi Preussia. Preussin valtakausi jatkui lyhyen Napoleon I:n myöntämän Danzigin vapaakaupunkina olon vuosina 1807–1815 jälkeen, mutta sen alueellinen erillisyys Puolasta Preussin merelle luoman käytävän seurauksena tuhosi sen talouden. Danzig yritti yhdistyä Puolan kanssa vuonna 1813–1814, mutta kun Wienin kongressi sen sijaan jakoi Puolan Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken, kaupunki siirrettiin Länsi-Preussin maakuntaan kuuluvaksi. Danzig, kuten kaupunkia tuolloin kutsuttiin, teollistui jonkin verran, mutta ei onnistunut palauttamaan asemaansa suurena Itämeren kauppasatamana.[3]

Danzigista tuli muun Preussin mukana osa Saksan keisarikuntaa vuonna 1871. Preussin valta-aikana Danzig ei ollut erityisen keskeinen kaupunki.

1900-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Danzigin vanhakaupunki 1920-luvulla.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puolasta tuli itsenäinen, ja puolalaiset haikailivat Danzigia itselleen saadakseen vapaan pääsyn merelle liittoutuneiden lupauksen mukaisesti. Kaupunkia ei kuitenkaan annettu täysin Puolan hallintaan, vaan siitä tehtiin Versailles'n rauhansopimuksen nojalla Danzigin vapaakaupunki, itsenäinen kaupunki Kansainliiton valvontaan vuodesta 1919 lähtien, ja Puola hallitsi sitä hallinnollisesti. Tänä aikana kaupunkia hallitsi enimmäkseen sen saksankielinen väestönosa. Danzigin lainsäädäntöelin, joka oli saksalaisista koostuva, pyrki kuitenkin aina kun mahdollista vastustamaan puolalaista valvojaa.[3]

Koska saksalaiset viranomaiset estivät puolalaisia asettumasta kaupunkiin ja häiritsivät heidän kaupankäyntiään, Puolan hallitus päätti rakentaa lähettyville uuden sataman, Gdynian 16 kilometriä pohjoiseen, josta tulikin Puolalle tärkeä satamakaupunki. Gdynia kasvoi nopeasti, ja myös Danzig kukoisti.[3] Vapaakaupunkiaikanaan gdańskilaiset saivat jopa omat postimerkit ja valuutan. Merkittävä osa Suomeen kieltolain aikana 1920-luvulla tulleesta alkoholista tuli Danzigin kautta[9] ja Danzigiin rekisteröidyillä laivoilla. lähde? Puolalaisesta pirtusta käytetty yleisesti lempinimeä "Varsovan laulu".[10]

Saksan hallinta Danzigissa lisääntyi, kun Saksan kansallissosialistinen (natsi) työväenpuolue voitti enemmistön edustajainhuoneen paikoista vuosien 1933 ja 1935 vaaleissa. Vuonna 1938 Adolf Hitler vaati kaupungin luovuttamista Saksalle. Puolan kieltäytymistä Saksa käytti provokaationa hyökätäkseen Puolaan 1. syyskuuta 1939, mikä johti toiseen maailmansotaan.[3]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolalaisten postitoimistoa puolustaneiden postinkantajien teloitus 1. syyskuuta 1939.
Danzigilaiset ottavat Adolf Hitlerin vastaan syyskuussa 1939.

Saksan ja Puolan väliset kiistat Danzigin hallinnasta toimivat tekosyynä saksalaisten marssimiselle Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja toisen maailmansodan syttymiselle. Toisena sotapäivänä Saksan joukot pääsivät Danzigiin asti ja surmasivat puolalaiset postinkantajat, jotka puolustivat postitoimistoa. Loputkin puolalaiset sotilaat antautuivat seitsemän päivän kuluttua. Saksan joukot valtasivat kaupungin ja karkottivat tai tappoivat tuhansia puolalaisia ja juutalaisia. Lokakuussa 1939 Danzigista ja muusta Puolan Pommerista muodostettiin saksalainen hallinnollinen alue Danzig-Westpreussen. Puolalaisia lähetettiin keskitysleireille, pääasiassa viereiseen Stutthofiin. Sivistyneistö murhattiin raa’asti.

Vuoden 1945 alussa Saksa alkoi evakuoida saksalaista siviiliväestöä kaupungista. 30. maaliskuuta neuvostojoukot, joissa oli myös puolalaisia sotilaita, valtasivat kaupungin saksalaisten joukkojen vetäydyttyä kaupungista. Seuranneina päivinä Puna-armeijalla oli kaupungissa vapaat kädet. Siviiliväestöä murhattiin, raiskattiin ja ryöstettiin, ja lopuksi vanhakaupunki sytytettiin palamaan, jolloin 90 % kaupungista raunioitui täysin. On arvioitu, että sotavuosina 40 prosenttia kaupungin asukkaista sai surmansa.

Toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneiden Jaltan ja Potsdamin konferenssien vuonna 1945 päätösten mukaan pahoin vaurioitunut Danzigin kaupunki annettiin sodan jälkeen Puolalle.[5][3] Puola ryhtyi Neuvostoliiton tukemana karkottamaan enemmistöasemassa ollutta saksalaisväestöä kaupungista. Tilalle siirrettiin puolalaisia niiltä Itä-Puolan alueilta, jotka Puola itse menetti Neuvostoliitolle. Gdańsk jälleenrakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla,[7][3] ja siitä tuli kommunistisen Puolan kansantasavallan tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki. Jälleenrakennustöissä ennallistettiin paljon kaupungin vanhaa arkkitehtuuria ja poistettiin melkein kaikki saksalaisuudesta kertovat muistomerkit. Kaikki saksankieliset nimet vaihdettiin puolankielisiin. Entisöityihin rakennuksiin kuuluvat Katariinankirkko, jonka osia on peräisin 1300-luvulta sekä keskiaikainen raatihuone.[3]

Gdańskilla oli tärkeä osa Puolan kommunistihallituksen kaatamisessa. Siellä järjestettiin hallituksenvastaiset mielenosoitukset, jotka johtivat Puolan kommunistisen johtajan Władysław Gomułkan eroon joulukuussa 1970.[7] Kymmenen vuotta myöhemmin Gdańskin telakalla syntyi elokuussa 1980 vapaa ammattiyhdistysliike Solidaarisuus (Solidarność), jonka vastustus johti kommunistisen hallinnon luhistumiseen vuonna 1989. Ensimmäiset vapaat vaalit 40 vuoteen, sitten toisen maailmansodan, pidettiin 5. kesäkuuta 1989.[11][12] Puolan presidentiksi valittiin vuonna 1990 Solidarnośćin johtaja Lech Wałęsa.

Gdańsk oli vuosina 1975–1998 Gdańskin voivodikunnan hallinnollinen keskus.

Gdańskin historiaa on kuvannut kaupungissa syntynyt saksalainen kirjailija Günter Grass[3] sarjassaan Danziger Trilogie, johon kuuluvat romaanit Peltirumpu (Die Blechtrommel, 1959), Kissa ja hiiri (Katz und Maus, 1961) sekä Koiranvuosia (Hundejahre, 1963).

Kuuluisia gdańskilaisia ovat Grassin lisäksi muun muassa fyysikko Gabriel Fahrenheit, tähtitieteilijä Johannes Hevelius, Katariina Suuren pitkäaikainen ulkoministeri Nikita Panin, ruhtinas ja kirjailija Adam Kazimierz Czartoryski (1734–1823), filosofi Arthur Schopenhauer, historioitsija Eduard Winckelmann (1838–1896) ja poliitikko Lech Wałęsa sekä Donald Tusk.

Toisen maailmansodan raunioittama vanhakaupunki ja Mariankirkko vuonna 1957.
Gdańskin teknillisen korkeakoulun päärakennus.
Vanhaa Gdańskia
Toisessa maailmansodassa kaatuneiden telakkatyöläisten muistomerkki 1970.

Elinkeinot ja talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisistä perinteisin teollisuudenala Gdańskissa on laivanrakennus, jossa kaupunki on kunnostautunut kautta värikkään historiansa. Sijainti Itämeren ja Veikselin yhtymäkohdan vetisessä ympäristössä takaa alan tärkeyden edelleen, vaikka perinteisten laivanrakennus-, kemian- ja elintarviketeollisuuden ohelle ovatkin viime vuosikymmeninä nousseet muun muassa erilaisten farmasia- ja teknologiatuotteiden valmistus. Gdańskin ja Gdynian sataman kautta kulkee yli puolet Puolan ulkomaankaupasta.lähde?

Kaupungin teollisuusalueita hallitsevat laivanrakennus, petrokemian ja kemianteollisuus sekä elintarviketeollisuus. Korkean teknologian alojen, kuten elektroniikan, televiestinnän, tietotekniikan, kosmetiikan ja lääkkeiden osuus on kasvussa. Myös meripihkan jalostus on tärkeä osa paikallista taloutta, sillä suurin osa maailman meripihkaesiintymistä sijaitsee Itämeren rannikolla.[13]

Gdańskissa toimivia suurimpia yrityksiä ovat monikansallinen vaatetusyritys LPP,[14] energiayhtiö Energa,[15] telakka Remontowa, Gdańskin telakka ja kosmetiikkayritys Ziaja.[16] Kaupunki toimi myös öljynjalostusyritys Grupa Lotosin tärkeänä tukikohtana, ja Gdańskin öljynjalostamo on Puolan toiseksi suurin kapasiteetillaan 33 000 m³/d (210 000 barrelia/d).[17][13] Gdańskissa järjestetään myös joka toinen vuosi BALTEXPO International Maritime and Military Fair and Conference, Puolan suurin merenkulkualan messutapahtuma.[18][19]

Kaupungin suurin ostoskeskus on vuonna 2018 avattu 170 liikettä käsittävä Forum Gdańsk,[20] joka kattaa suuren tontin kaupungin keskustassa. Vuonna 2021 kaupungin rekisteröidyn työttömyysasteen arvioitiin olevan 3,6 %.[21]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa on 14 korkeakoulua: kuusi valtion yliopistoa ja yhdeksän muuta vuoden 1989 jälkeen perustettua yksityistä korkeakoulua sekä teologinen seminaari. Merkittävimpiä ovat Gdańskin yliopisto (perustettu 1970), Gdańskin lääketieteellinen yliopisto ja Gdańskin teknillinen korkeakoulu (Politechnika Gdańska, perustettu 1904)[22] sekä Kuvataideakatemia (perustettu 1945), Musiikkiakatemia (perustettu 1947) ja Liikunta- ja urheiluakatemia (perustettu 1969).

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gdańskin Leninin telakan lakko elokuussa 1980.
Kaupungin korkeita uudisrakennuksia Olivan kaupunginosassa.

Polska Filharmonia Bałtycka Im. Fryderyka Chopinan talo sijaitsee Ołowiankan saarella ja orkesteri tekee usein yhteistyötä useiden näytelmäkirjailijoiden ja teattereiden kanssa.[23] Opera Bałtycka on samankaltainen instituutio.[24] Gdańskin Shakespeare-teatteri on rakennettu Lontoon 1600-luvun Globe-teatterin kaltaiseksi, mutta moderniksi rakennukseksi. Vuonna 2014 valmistunut uusi teatteri isännöi vuosittaista Gdańskin Shakespeare-festivaalia.[25] Vuosittainen 1260-luvulta peräisin oleva Pyhän Dominicuksen markkinat yhdistää perinteisen markkinakaupankäynnin laajaan valikoimaan kulttuuritapahtumia.[26][3] Gdańskin kansallismuseo (Muzeum Narodowe w Gdańsku), ja Merimuseo ovat erityisen tärkeitä instituutioita.[3]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuonna 1600 Danzigin kaupungin väestöstä yli 90 % oli saksalaisia ja protestantteja. Noin vuonna 1700 yli 80 % asukkaista oli protestantteja, katolisia noin 10 % sekä pieni mutta merkittävä ryhmä kalvinisteja, saksan kieli vallitsevana.[27]

Vuoteen 1816 mennessä katolisten osuus oli noussut 23,6 prosenttiin ja protestantit muodostivat 70 % väestöstä. Vuonna 1890 saksalaisia oli 92,28 %, puolalaisia 0,94 %, kašubeja 4,50 %, juutalaisia 2,11 % ja muita 0,17 %. Vuoden 1920 vaaleissa 6,5 % asukkaista äänesti Puolalaispuoluetta, kun taas Danzigin vapaakaupungissa vuonna 1923 tehdyn väestönlaskennan mukaan kaikista varsinaisen kaupungin asukkaista 95 % oli saksankielisiä ja 3,5 % puolaa ja kašubia puhuvia.[28]

Vuonna 1929 puolalaiset ja kašubit muodostivat 11 % Danzigin koko väestöstä (23 120 ihmistä 215 464:stä).[28] Toisen maailmansodan loppu muodostaa merkittävän katkoksen Gdańskin väeston jatkuvuudessa.[29]

Saksan kansalaiset alkoivat paeta joukoittain Neuvostoliiton Puna-armeijan edetessä. Pakeneminen oli sekä spontaania, jota edistivät huhut venäläisten julmuuksista, että organisoitua evakuointia, joka alkoi kesällä 1944 ja jatkui kevääseen 1945 saakka. Noin 1 % (100 000) Oder–Neissen-linjan itäpuolella asuneesta saksalaisesta siviiliväestöstä menehtyi taisteluissa ennen toukokuussa 1945 tapahtunutta antautumista. Saksalaisia ​​siviilejä lähetettiin myös "korvaustyövoimana" Neuvostoliittoon.

Puolan muista osista muualta tulleet puolalaiset korvasivat entisen saksankielisen väestön, ja ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat maaliskuussa 1945.[30] Gdańskin voivodikunta perustettiin 30. maaliskuuta 1945 ensimmäiseksi puolalaiseksi hallinnolliseksi yksiköksi palautetuilla alueilla.[31] 1. marraskuuta 1945 kaupungin rajojen sisällä oli jäljellä noin 93 029 saksalaista. Etnisesti saksalainen väestö karkotettiin Saksaan, kun taas ne paikalliset, jotka ilmoittivat olevansa Puolan kansalaisia ​​ja joiden etninen tausta vahvistettiin puolalaiseksi, saivat jäädä. Vuoden 1950 väestönlaskennan mukaan Gdańskin 194 633 asukkaasta 12 % (23 442) oli sodan edeltäviä alkuperäisasukkaita palautetuilla alueilla, mukaan lukien 22 213 Gdańskin kaupungista, 828 Vapaakaupungin naapurialueilta ja 401 muualta.[32]

Gdańskin asukasluvun kehitys
n. vuosi 1000 1 000
1235 2 000
1600 40 000
1650 70 000
1700 50 000
1750 46 000
1793 36 000
1800 48 000
1825 61 900
1840 65 000
1852 67 000
1874 90 500
1880 130 700
1890 120 388
1885 108 500
1900 140 600
1910 170 337
1920 360 000
1925 210 300
1939 250 000
1946 118 000
1960 286 900
1970 365 600
1975 421 000
1980 456 700
1988 464 308
1994 464 000
2002 461 344
2011 460 273
2021 486 022
2024 488 000

Liikenne ja kulkuyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konttialus Gdańskin syväsataman konttiterminaalissa.
Aluksia Gdańskin sataman korjaustelakalla.

Gdańskiin pääsee säännöllisesti laivalla Kööpenhaminasta Tanskasta ja Nynäshamnista Ruotsista. Finnlines on liikennöinyt Helsingistä naapurikaupunki Gdyniaan uusilla Star-luokan matkustajarahtilaivoilla vuodesta 2009 alkaen. Tuhansia matkustajia saapuu vuosittain risteilyaluksilla. Vuosina 2016–2025 Gdańskin satamaan saapui yhteensä 476 risteilyalusta, joilla oli yli 200 000 matkustajaa.[33]

Gdańskin lentoyhteyksistä huolehtii Gdańsk Lech Wałęsan lentoasema, jonne lentävät Helsingistä päivittäin Flybe (kesäkuun 2012 loppuun saakka) ja Turusta Wizz Air. Finnair aloitti 11.5.2015 Norran operoimat päivittäiset lennot Helsingistä Gdanskiin. Junalla kaupunkiin pääsee kaikkialta Puolasta. Gdańskin päärautatieasema lukeutuu Puolan vilkkaimpiin matkustajamäärältään.

Kaupunki on EuroVelo 9 –pyöräreitin lähtöpiste. Reitti päättyy Adrianmeren rannalle Pulaan, Kroatiaan. Gdańskin kautta kulkee myös EuroVelo 10.

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gdańsk on Pommerin voivodikunnan pääkaupunki ja yksi Puolan taloudellisista ja hallinnollisista keskuksista. Pommerin voivodikunta muodostettiin vuonna 1999 kolmesta voivodikunnasta: Gdańskin voivodikunnasta, Słupskin voivodikunnasta ja Elblągin voivodikunnasta. Alueen pinta-ala kasvoi 7 394 neliökilometristä 18 293 km²:iin ja väkiluku 1 333 800:sta (1980) 2 198 000:een (2000). Kolmen kaupungin muodostaman Trójmiaston alueella asuu näistä suurin osa.

Gdańskin ystävyyskaupunki on ollut vuodesta 1987 lähtien Turku.[34]

Gdańskin kaupunginjohtaja oli tammikuuhun 2019 asti Paweł Adamowicz. Häntä puukotettiin 13. tammikuuta hyväntekeväisyystilaisuudessa, jossa hän oli puhujana.[35] Hän ei toipunut leikkauksesta huolimatta vaan kuoli 14. tammikuuta vammoihinsa. Puukottaja oli gdańskilainen mies, jolla oli rikostausta ja mahdollisesti mielenterveyden häiriö.[36]

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariankirkko (Bazylika Mariacka) 1300-luvulta.

Gdańskin nähtävyyksistä ehkä kuuluisin ja ainakin näyttävin on Mariankirkko (Bazylika Mariacka), joka on maailman suurin tiilestä muurattu katedraali ja Euroopan suurimpia kirkkoja. Se on 105,5 metriä pitkä, torni on 85 m korkea ja tiiliholvit ulottuvat 30 metrin korkeuteen.[37] Kirkkoon mahtuu viettämään jumalanpalvelusta noin 20 000 henkeä.[38][39] Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1343 ja saatettiin päätökseen vuonna 1502. Kirkon kuuluisa triptyykki seikkaili jonkin aikaa muun muassa Louvressa Pariisissa ja Pietarin Eremitaašissa, mutta on nyt palannut Gdańskiin.[40] Vuoteen 1945 asti Mariankirkko oli maailman suurin protestanttinen kirkko. Toisessa maailmansodassa se vaurioitui pahasti, ja miltei puolet sen taideaarteista tuhoutui tai katosi. Jälleenrakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1956.

Gdańskissa on jäljellä paljon Hansaliiton aikaisia rakennuksia. Veikseljoelle on ankkuroitu museolaiva SS Sołdek.

Raatihuone vuodelta 1595.
Gdańskin vanhakaupunki Motławajoelta nähtynä.
Stary Żuraw nosturi vuodelta 1444.
Dwór Artusa (Artushof) 1300-luku.
Długie Pobrzeże, Pitkä laituri 1300–1600-luku.
Katariinankirkko (Kościół św. Katarzyny), 1220-luku.

Gdańskin tärkeimmät turistinähtävyydet:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Neptunus-suihkulähde (Fontanna Neptuna) Długi Targ torilla, rakennettu 1606–1633
  • Długi Targ -aukio (Pitkätori), jolla sijaitsevat mm.
    • Raatihuone (Ratusz Głównego Miasta w Gdańsku), vuodelta 1595
    • Dwór Artusa (Artushof) palatsin rakennutti 1348–1350 varakkaitten saksalaisten junkkereitten Pyhän Yrjön veljeskunta, manieristisesti uudelleenrakennettu myöhäisrenessanssin mukaisesti vuosina 1616–1617 ja siellä on yli 10 metriä korkea kaakeliuuni[41]
    • Dom Steffensów, Złota Kamienica (Kultainen talo) 1600-luku
    • Lwi Zamek; Löwenschloss (Leijonalinna), 1500-luvun asuintalo, ul. Długa 35
    • Nowy Dom Ławy (Sień Gdańska; Danziger Diele), 1400-luvun asuintalo ul. Długi Targ 43
  • Mariankirkko (Kościół Mariacki, Bazylika Mariacka, St. Marienkirche), 1300–1500 -luku
  • Katariinankirkko (Kościół św. Katarzyny, Katharinenkirche), 1220-luku
  • Brama Zielona, Vihreä portti, rakennettu 1568–1571
  • Gdánskin puolalaista postitoimistoa 1. syyskuuta 1939 puolustaneiden postinkantajien muistomerkki vuodelta 1979
  • Długie Pobrzeże (Die Lange Brücke) Pitkä laituri, 1300–1600 -luku
  • Stary Żuraw, keskiajalta peräisin oleva nostokurki, valmistunut 1444
  • Wielka Zbrojownia (Großes Zeughaus), Suuri asevaraston talo, arkkitehti Anthonis van Obbergen 1600–1605, Targ Węglowy (Hiilitori)
  • Wielki Młyn (Große Mühle), vesimylly 1300-luku, toimi vuosina 1350–1945 Radunia kanavasta saadulla vedelle
  • Oliwan katedraali
  • Oliwan entisen luostari Apotinpalatsi
  • Gdańskin kaupunginmuuri
  • Pyhän Nikolaoksen basilika (Bazylika św. Mikołaja; Nikolaikirche), 1300–1400 -luku
  • Gdańskin eläintarha (Gdański Ogród Zoologiczny), perustettu 1954 Oliwaan, pinta-alaltaan 123 ha Puolan suurin
  • Wisłoujścien merilinnoitus (Twierdza Wisłoujście, Festung Weichselmünde), 1600–1700-luku, Martwa Wisła joen suulla
  • Westerplatten niemimaa, Westerplatten linnoituksen joukot kestivät saksalaisten seitsemän päivän pommitukset Westerplatten taistelussa syykuussa 1939 ennen antautumistaan, ja linnoitus on edelleen Puolan vastarinnan merkittävin symboli.[3]
Toisen maailmansodan museo.
Euroopan Solidaarisuuskeskus (Europejskie Centrum Solidarności ECS4), avattu 2014.
Oliwan Uusi apotinpalatsi (Nowy Pałac Opatów) 1754–1756 (uudelleenrakennettu 1965), jossa sijaitsee Gdańskin kansallismuseon modernin taiteen osasto.
Viimeinen tuomio (Das Jüngste Gericht) triptyykki, Hans Memling 1466–1473. Alun perin Mariankirkossa, nykyisin Gdańskin kansallismuseon vanhan taiteen osasto.

Museot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Toisen maailmansodan museo (Muzeum II Wojny Światowej w Gdańsku), pl. Władysława Bartoszewskiego 1 [42]
  • Euroopan Solidaarisuuskeskus (Europejskie Centrum Solidarności), pl. Solidarności 1[43]
  • Gdánskin meripihkamuseo (Muzeum Bursztynu), Wielkie Młyny 16[44][45]
  • Uphagenin talo (Dom Uphagena), 1700-luvun porvaristalo, ul. Długa 12 [46][45]
  • Artusinhovi (Dwór Artusa, Artushof) keskiaikainen 1300-luvun kiltatalo, 1740-luvulla muutettu pörssiksi, jossa on Euroopan korkein, yli 10 metriä korkea kaakeliuuni[47][41][45]
  • Hevelianum, interaktiivinen näyttelykeskus 1800-luvun linnakkeessa[48]
  • Vanhan raatihuoneen museo, gotiikan ja renessanssin arkkitehtuuria edustava rakennus ul. Długa ja Długi Targin kulmauksessa [49][45]
  • "Etuportin kompleksi", koostuu vankitornin (Wieža Więzienna) ja kiduskammion (Katownia; Painkammer) sisältävistä gotiikan ja renessanssin arkkitehtuuria edustavista 1500-luvun rakennuksista, osia entisistä kaupunginporteista, Targ Węglowy (Hiilitori)
  • Gdańskin kansallismuseo (Muzeum Narodowe w Gdańsku), perustettu 1870–1880 -luvulla, vanhan taiteen osasto, sijaitsee myöhäisgoottilaisessa Oliwan fransiskaaniluostarissa, ul. Toruńska 1[50][51][52]
  • Gdańskin kansallismuseo, etnografian osasto, Oliwan luostarin viljamakasiinissa vuodelta 1723, esittelee Pommerin kansantaidetta[53]
  • Kansallislaulun museo (Muzeum Hymnu Narodowego), Józef Wybickin kartano, Będomin, Będomin 16, Nowy Barkoczyn[54]
  • Aatelisperinteiden museo, Sierakowskin palatsi Waplewo Wielkie; Sołtan, Pociej, Radziwiłł, Potocki, Lubomirski ja Zboińskin sukujen historiaa [55]
  • Puolan nykytaiteen museo NOMUS (Nowe Muzeum Sztuki), ul. Stefana Jaracza 14[56]
  • Gdańskin valokuvagalleria (Gdańska Galeria Fotografii), ul. Stefana Jaracza 14[57]
  • Gdańskin kansallismuseo, modernin taiteen osasto, Nowy Pałac Opatów (Gdańsk-Oliwan Uusi Apotinpalatsi), ul. Cystersów 18[58]
  • Gdańskin tiedemuseo, perustettu 1996 esittelee tornikelloja, Katariinan kirkon tornissa[53][45]
  • Museolaiva SS Sołdek vuodelta 1949, hiilellä kulkeva höyryalus[59]
  • Kansallinen merimuseo Olowianka-saaren "Panna", "Miedź", ja "Oliwski" viljamakasiinit, navigoinnin, laivanrakennuksen ja meritaisteluiden historia keskiajalta 1900-luvulle.[60]
  • Luostarin viljamakasiini Oliwassa vuodelta 1723, jossa sijaitsee Etnografinen museo.
    Wisłoujścien 1600–1700-luvun merilinnoitus vartioi kaupunkia Martwa Wisła joen suulla.
    Gdańskin merimuseo Olowianka-saaren "Panna", "Miedź", ja "Oliwski" viljamakasiineissa.
    Merikulttuurin keskus, esittelee veneitä venetsialaisesta gondolista Kaukoidän sampaniin[61]
  • Westerplatten vartiotupa nro 1 on yksi kuudesta 1930-luvulla pystytetystä vartiotuvasta.[53][45]
  • Puolan postimuseo, perustettu 1979, esittelee Puolalaisen postitalon puolustukseen ja puolustajiin 1. syyskuuta 1939 liittyvää historiaa.[62] Väliaikaisesti suljettu näyttelyn uudistamisen vuoksi vuonna 2026.[45]
  • Dar Pomorza (Pomeranian lahja) museolaiva, kolmimastoinen purjealus vuodelta 1909[53]
  • Romaaninen 1200-luvun dominikaaniluostarin kellariholvi, Pyhän Nikolaoksen kirkon ja Gdańskin kauppahallin välissä[53]
  • Oliwan pajamuseo, Bytowska 1[63][45]
  • Wisłoujścien rannikkolinnake, Puolan vanhin alun perin 1400-luku, nykyasu 1600–1700-luku, Martwa Wisła -joen suulla Stara Twierdza 1[45]
  • Muinaislinna (Grodzisko), arkeologinen ulkoilmamuseo, Sopot, esittelee varhaiskeskiaikaista pommerilaisten historia[53]
  • Gdańskin yliopiston museo[53]
"Viljasaaren" eli Wyspa Spichrzowin varastomakasiineja Motława-joella, saaren eteläosassa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Nieoficjalnie: Premier powoła zastępcę Adamowicza na komisarza Gdańska, dorzeczy.pl 14.1.2019 (puolaksi)
  2. ↑ Demografia Stat.gov.pl
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Gdańsk | Port City, Commerce, Culture, Map, Polish, & German History | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 8.4.2026. Viitattu 6.6.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Gdansk Population 2026 World Population Review. 29.5.2026. Viitattu 6.6.2026. (englanniksi)
  5. 1 2 3 Gdansk Encyclopedia britannica. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Gdansk Climatological Information World Meteorological Organization. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  7. 1 2 3 4 Gdansk History In Your Pocket. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  8. 1 2 Kari 2000, s. 284-285
  9. ↑ Jari Lybeck, Lyhyesti pirtuajasta. Turun Sanomat 21.4.2011. Kirja-arvostelu. "Viron ohella myös Saksa oli merkittävä pirtun tuontimaa. Saksalaisalukset toivat alkoholia erityisesti Kielistä ja Danzigista."
  10. ↑ Arto Pajukallio: Varsovan laulu Matti Kassilan rikosjännärissä... HS 24.11.2011. Viitattu 23.5.2026.
  11. ↑ Solidarity Wins Polish Election | Politics and Government | Research Starters | EBSCO Research EBSCO. Viitattu 6.6.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Michael Simmons: Archive, 1989: Poland holds first free elections in more than 40 years The Guardian. 11.10.2023. Viitattu 6.6.2026. (englanniksi)
  13. 1 2 Gdańsk – dobry klimat dla interesów. 8 biznesowych rzeczy, których nie wiedziałeś o Gdańsku Business Insider Polska. 13.7.2020. Viitattu 5.6.2026. (puolaksi)
  14. ↑ Grupa Wirtualna Polska: Fiskus zażądał 24 mln zł podatku. Przez trzy lata go nie ściągnął Money.pl - portal finansowy. 28.1.2020. Viitattu 5.6.2026. (puolaksi)
  15. ↑ Energa sponsorem piłkarzy ręcznych Wybrzeża Gdańsk trojmiasto.pl. 27.8.2018. Viitattu 5.6.2026. (puolaksi)
  16. ↑ Strateg niskich cen Rzeczpospolita. Viitattu 5.6.2026. (puolaksi)
  17. ↑ History Grupa LOTOS S.A. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  18. ↑ Krystian Wyrzykowski: Baltexpo International Maritime Fair and Conference 2023 is coming soon! Poland at Sea – maritime economy portal. 31.3.2023. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  19. ↑ 24th International Maritime and Military Fair Targi BALTEXPO 2027. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  20. ↑ admin: Forum Gdańsk. The new face of the city Pomorskie Prestige. 8.6.2018. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  21. ↑ GUS: Bezrobotni zarejestrowani i stopa bezrobocia. Stan w końcu lipca 2021 r. stat.gov.pl. Viitattu 5.6.2026. (puolaksi)
  22. ↑ Universities in Gdańsk, unipage.net, viitattu 14.1.2019 (englanniksi)
  23. ↑ POLSKA FILHARMONIA BAŁTYCKA IM. FRYDERYKA CHOPINA – Encyklopedia Gdańska gdansk.gedanopedia.pl. Viitattu 5.6.2026.
  24. ↑ OPERA BAŁTYCKA – Encyklopedia Gdańska gdansk.gedanopedia.pl. Viitattu 5.6.2026.
  25. ↑ Elizabethan playhouse in Poland to host work by Shakespeare's Globe - News - The Stage The Stage. 3.9.2014. Arkistoitu 12.9.2014. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  26. ↑ Bartosz Kraszewski: St. Dominic’s Fair in Gdańsk Pomorskie.travel. 13.7.2025. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  27. ↑ dr hab. Sławomir Kościelak | 18th century Gdansk – a cooling star in the firmament of the Polish-Lithuanian Commonwealthdr – Amor Artis amorartis.pl. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  28. 1 2 Kijeński, Tadeusz (1929). Ilu jest Polaków na terenie Wolnego Miasta Gdańska [How many Poles are there in the Free City of Gdansk] (PDF). Gdańsk: Towarzystwo Przyjaciół Nauki i Sztuki w Gdańsku. pp. 4–10. Arkistoitu 11.11.2021.
  29. ↑ The Jews of the Free City of Danzig—census of 1923 and 1924 (PDF). 1923. Arkistoitu 10.12.2022.
  30. ↑ T. David Curp: A Clean Sweep?: The Politics of Ethnic Cleansing in Western Poland, 1945-1960. University Rochester Press, 2006. ISBN 978-1-58046-238-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  31. ↑ Hans Roos: A History of Modern Poland: From the Foundation of the State in the First World War to the Present Day. Knopf, 1966. ISBN 978-91-40-10256-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
  32. ↑ Kosiński, Leszek (1960). Pochodzenie terytorialne ludności Ziem Zachodnich w 1950 r. [Territorial origins of the inhabitants of the Western Lands in 1950. Warsaw: Instytut Geografii PAN. pp. Tabela 1.] www.rcin.org.pl. Viitattu 5.6.2026.
  33. ↑ A thousand years of history Port Gdańsk. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  34. ↑ Partner Cities 27.5.2008. City of Gdańsk. Viitattu 14.1.2019. (puolaksi, englanniksi) (Archive.org)
  35. ↑ Puolan media: Gdańskin pormestaria puukotettu Yle.fi, uutiset. 13.1.2019. Viitattu 13.1.2019.
  36. ↑ Johanna Kippo: Puolassa puukotettu Gdańskin pormestari menehtyi Yle.fi, uutiset. 14.1.2019. Viitattu 14.1.2019.
  37. ↑ Tourist routes in Gdańsk: Churches and cathedrals 2012. Poland.pl. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi) (Archive.org)
  38. ↑ Europe’s largest red brick church whose building can be dated back to the mid 14th century Poland Travel. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  39. ↑ qb.com.pl: Top historycznych miejsc w Gdańsku visitgdansk.com. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  40. ↑ Rick Steves, Cameron Hewit: Rick Steves' Snapshot Krakow, Warsaw & Gdansk, s. 188. Avalon Travel, 2010. ISBN 978-1-59880-638-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  41. 1 2 Dwór Artusa muzeumgdansk.pl. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  42. ↑ qb.com.pl: Muzeum II Wojny Światowej w Gdańsku kartaturysty.visitgdansk.com. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  43. ↑ qb.com.pl: Europejskie Centrum Solidarności kartaturysty.visitgdansk.com. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  44. ↑ Museum of Amber muzeumgdansk.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  45. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Departments muzeumgdansk.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  46. ↑ qb.com.pl: Muzeum Gdańska - Dom Uphagena kartaturysty.visitgdansk.com. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  47. ↑ Artus Court muzeumgdansk.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  48. ↑ Hevelianum. Cała przyjemność w odkrywaniu! Hevelianum. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  49. ↑ qb.com.pl: Muzeum Gdańska - Ratusz Głównego Miasta kartaturysty.visitgdansk.com. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  50. ↑ Muzeum Narodowe w Gdańsku | Muzeum Narodowe w Gdańsku mng.gda.pl. 26.9.2014. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  51. ↑ Pobożni i cnotliwi. Dawni gdańszczanie w zwierciadle sztuki | Muzeum Narodowe w Gdańsku mng.gda.pl. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  52. ↑ Kolekcja | Muzeum Narodowe w Gdańsku mng.gda.pl. 23.8.2017. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  53. 1 2 3 4 5 6 7 qb.com.pl: Museums in Gdańsk visitgdansk.com. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  54. ↑ Losy Mazurka Dąbrowskiego | Muzeum Narodowe w Gdańsku mng.gda.pl. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  55. ↑ Wnętrza pałacowe | Muzeum Narodowe w Gdańsku mng.gda.pl. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  56. ↑ NOMUS - Nowe muzeum sztuki. Oddział Muzeum Narodowego w Gdańsku. nomus.gda.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  57. ↑ Gościnności | Muzeum Narodowe w Gdańsku mng.gda.pl. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  58. ↑ Olga Boznańska i… malarstwo polskie XIX i początku XX wieku z kolekcji Muzeum Narodowego w Gdańsku | Muzeum Narodowe w Gdańsku mng.gda.pl. Viitattu 4.6.2026. (puolaksi)
  59. ↑ „SOŁDEK” – National Maritime Museum in Gdańsk nmm.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  60. ↑ NATIONAL MARITIME MUSEUM – THE MAIN BUILDING – National Maritime Museum in Gdańsk nmm.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  61. ↑ MARITIME CULTURE CENTRE – National Maritime Museum in Gdańsk nmm.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  62. ↑ Museum of the Polish Post Office muzeumgdansk.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
  63. ↑ Departments muzeumgdansk.pl. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gdańsk Wikimedia Commonsissa

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gdańsk&oldid=24062633”