Erik Andersen Nordquelle
| Erik Andersen Nordquelle | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Erik Andersen Nordquelle |
| Syntynyt | 18. kesäkuuta 1858 Hedrum, Norja |
| Kuollut | 3. tammikuuta 1938 (79 vuotta) |
| Kansalaisuus | norjalainen |
| Ammatti | saarnaaja, evankelista, järjestöjohtaja |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | helluntaiherätys |
| Osa artikkelisarjaa |
| Helluntaiherätys |
|---|
 |
Erik Andersen Nordquelle (18. kesäkuuta 1858 – 3. tammikuuta 1938) oli norjalainen saarnaaja, evankelista ja uskonnollinen organisaattori. Hän perusti ja johti Vapaiden evankelisten seurakuntien liikettä, joka oli pyhityssuuntaista herätysliikettä ja muodosti tärkeän pohjan helluntailaisuuden kehittymiselle Norjassa.[1][2]
Nordquelle syntyi Hedrumissa. Hän työskenteli aluksi merimiehenä ja muutti Pohjois-Amerikkaan, jossa hän koki vuonna 1879 voimakkaan uskonnollisen kääntymyksen, jota hän kutsui ”Pyhän Hengen kasteeksi”. Palattuaan Norjaan hän liittyi Larvikin metodistikirkkoon ja osallistui aktiivisesti Fredrik Fransonin johtamaan herätysliikkeeseen. Vuosina 1883–1888 hän toimi kiertävänä saarnaajana ja omaksui Fransonin evankeliointimenetelmät, joissa korostettiin maallikkosaarnaajia ja joukkokokouksia. Hän oli lyhyen ajan mukana myös Norjan lähetysyhdistyksen (Det Norske Misjonsforbund) alkuvaiheissa, mutta erosi siitä kiistojen vuoksi.[1]
Vuonna 1891 Nordquelle koki toisen merkittävän hengellisen kokemuksen, joka keskittyi täydelliseen pyhitykseen ja vapautumiseen synnistä. Tämä kokemus oli innoittunut pohjoisamerikkalaisesta pyhityskirjallisuudesta sekä Otto Wittin opetuksista. Hän teki yhteistyötä Sivert V. Ulnessin kanssa ja kirjoitti artikkeleita tämän aikakauslehteen Ild-tungen. 1890-luvun lopulla hän kuitenkin erosi Ulnessin piiristä ja perusti oman itsenäisen liikkeen, Vapaiden ystävien (De Frie Venner), Christianiassa (nykyinen Oslo) vuosisadan vaihteessa.[1]
Nordquellen merkittävin vaikutus tuli julkaisutoiminnan ja järjestöllissen työn kautta. Vuodesta 1904 lähtien hän toimitti aikakauslehteä Det Gode Budskap, joka levitti pyhitysopetusta ja yhdisti kansainvälisiä pyhitysajatuksia norjalaiseen herätyskristillisyyteen. Hän kokosi myös laulukirjan Schibboleth noin vuonna 1897. Nordquelle teki aluksi yhteistyötä Thomas Ball Barrattin kanssa helluntailaisen herätyksen aikana, mutta heidän tiensä erkanivat vuoden 1912 jälkeen erimielisyyksien vuoksi seurakuntaoppia ja järjestäytymistä koskien.[3][1]
Hänen johtamansa Vapaiden evankelisten seurakuntien liike lähetti lähetystyöntekijöitä Intiaan, Kiinaan ja Afrikkaan jo 1900-luvun alussa. Liike kasvoi tuhansien ihmisten vaikuttajaksi, vaikka siihen tuli 1930-luvulla sisäisiä hajaannuksia. Nordquellen teologian keskiössä oli oppi ”Kristus meissä” täydellisen pyhityksen avaimena. Hän korosti henkilökohtaista hurskautta, raittiutta ja itsenäisiä, hierarkiasta vapaita seurakuntia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Asbjørn Frolholt: Erik Andersen Nordquelle Wesleyan Erik Andersen Nordquelle – En Biografi. 1981. Viitattu 29.5.2026. (englanniksi)
- ↑ De frie evangeliske forsamlinger Store Norske Leksikon. Viitattu 29.5.2026. (englanniksi)
- ↑ David Bundy: The Holiness Movements in World Christianity Wesleyan Theological Journal. Viitattu 29.5.2026. (englanniksi)
