Siirry sisältöön

Bettina von Arnim

Wikipediasta
Bettina von Arnim
Bettina Brentano
Bettina von Arnim, Ludwig Emil Grimm n. 1809.
Bettina von Arnim, Ludwig Emil Grimm n. 1809.
Henkilötiedot
Koko nimi Elisabeth Catharina Ludovica Magdalena von Arnim
Syntynyt4. huhtikuuta 1785
Frankfurt am Main
Kuollut20. tammikuuta 1859 (73 vuotta)
Berliini, Preussin kuningaskunta
Kansalaisuus Frankfurtin vapaakaupunki
Ammatti kirjailija, kuvanveistäjä, muusikkko
Vanhemmat Peter Anton Brentano ja Maximiliane Euphrosyne von La Roche
Puoliso Achim von Arnim (vih. 1811; k. 1831)
Lapset 7 lasta:
Freimund Johann; Freimund Johann; riedmund Anton Nepomuk; Kühnemund Waldemar; Maximiliane Marie Catharine; Armgart Catharina; Ottilie Beate Gisela Walburgis
Uskonnollinen kanta katolilaisuus
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksa
Aikakausi 1800-luku
Tyylilajit romantiikka
Aiheet omaelämäkerta
Pääteokset Goethes Briefwechsel mit einem Kinde (1835); Die Günderode (1840); Clemens Brentano’s Frühlingskranz aus Jugendbriefen ihm geflochten, wie er selbst schriftlich verlangte (1844)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elisabeth (Bettina) Catharina Ludovica Magdalena von Arnim, myös Anna Elisabeth, myös Bettine, o.s. Brentano) ; (4. huhtikuuta 1785 Frankfurtin vapaakaupunki – 20. tammikuuta 1859 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli saksalainen kirjailija, salongin pitäjä, kuvanveistäjä, kuvittaja sekä muusikko ja huomattava saksalaisen kirjallisuuden romantiikan edustaja.[1][2]

Hän oli yksi saksalaisen romantiikan merkittävimmistä hahmoista, joka muistetaan paitsi kirjoistaan ​​myös niiden heijastamasta persoonallisuudesta. Kaikki hänen kirjoituksensa, olivatpa niiden näennäiset teemat mitkä tahansa, ovat pohjimmiltaan omakuvia.[2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bettina Brentano oli pohjoisitalialaisessa Tomazzossa lähellä Milanoa syntyneen vauraan kauppiaan ja pankkiirin, Trierin vaaliruhtinaskunnan salaneuvos Peter Anton Brentanon (1735–1797) ja Maximiliane Euphrosyne von La Rochen (1756–1793) kahdestatoista lapsesta järjestyksessään seitsemänneksi vanhin.[3] Lisäksi hänellä oli viisi sisaruspuolta isän ensimmäisestä avioliitosta. Hänen äitinsä kuoli viimeisen lapsen syntymän jälkeen kun tyttö oli 10-vuotias. Isä meni kolmannen kerran naimisiin ja hänelle syntyi vielä kaksi sisaruspuolta.

Äidin kuoltua isoäiti otti huostaansa nuorimmat lapset (Clemens 15 v., Kunigunde 13 v., Christian 11 v., Bettina 10 v., Lulu 8 v. ja Meline 5 v.) ja heidät sijoitettiin sisäoppilaitoksiin. Osan nuoruuttaan hän varttui Fritzlarin ursuliiniluostarissa 11-vuotiaaksi asti (1794–1796). Vanhempiensa kuoltua hän asui isoäitinsä, kirjailija Sophie von La Rochen[1] luona sisartensa Sophien ja Melinen kanssa aluksi Offenbachissa ja myöhemmin Frankfurtissa.[3] Isoäitinsä kuoleman jälkeen hän vaihtoi toistuvasti asuinpaikkaansa ja seurasi sisaruksiaan. Hän asui Kasselissa, josta hän vieraili Goethen luona ensimmäistä kertaa keväällä 1807, Münchenissä, Landshutissa ja muissa paikoissa.[3]

Bettina opiskeli musiikkia Münchenissä vuosina 1808–1809 keskittyen pianonsoittoon, lauluun ja sävellykseen. Hän sai maineen erinomaisena lauluimprovisaattorina, mikä näkyy melodianpätkissä, joita hän myöhemmin kirjoitti muistiin eri muusikoiden avulla läpi elämänsä.[4]

Bettinan sisar Kunigunde Maria Ludovica Catharina 'Gunda' (1780–1863) oli vuodesta 1804 naimisissa oikeushistorioitsija, ministeri Friedrich Carl von Savignyn kanssa ja asui Marburgissa, jossa myös Bettina vieraili. Vuonna 1810 hän muutti von Savignyjen perässä Berliiniin.[3] Hänen muita sisaruksiaan olivat suurkauppias Georg Michael Anton Josef Brentano (1775–1851) ja kirjailija, kustantaja Christian Brentano (1784–1851).[3]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bettina Brentano avioitui ajalleen varsin myöhään eli 25-vuotiaana[4] protestanttisin menoin vuonna 1811 Berliinissä[2] kirjailija, vapaaherra Achim von Arnimin kanssa,[5] johon hän oli tutustunut vuonna 1801 Frankfurtissa[2] veljensä Clemens Brentanon kautta.[6] He muuttivat kahden vanhimman poikansa kanssa vuonna 1814 Wieperdsdorfin linnaan 80 kilometrin päähän Berliinistä. Bettina kuitenkin viihtyi paremmin Berliinin asunnossaan ja maalla asumiseen ja tilanhoitoon mieltynyt aviomies ei enää vuoden 1830 jälkeen vieraillut vaimonsa luona.[7]

Avioliitto kesti kaksikymmentä vuotta, koki kriisin vuonna 1823[7] ja päättyi Achim von Arnimin äkilliseen kuolemaan sydänkohtaukseen 49-vuotiaana vuonna 1831. Avioliitosta syntyi seitsemän lasta.[2]

Bettina von Arnim, tuntemattoman taiteilijan postuumi muotokuva n. 1890.
Jäljennös Bettina von Arnimin öljymaalauksesta "Petrihaus" 1825. Rakennus, jonka vuonna 1820 rakennetti hänen veljensä Georg Brentano-Laroche on edelleen olemassa Brentano-puistossa Frankfurtissa.

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolisonsa kuoltua vuonna 1831 Bettina von Arnim keskittyi kirjailijanuraansa.[2] Von Arnim oli epätavanomainen jopa omalaatuisuuteen asti; oikukas, mutta uskollinen vaimo ja omistautunut äiti lapsilleen; herkkä ja intohimoinen, mutta mustasukkainen henkilökohtaisesta vapaudestaan; kykenevä innostuneeseen omistautumiseen, mutta uppoutunut omaan persoonallisuutensa kulttiin, joka lähenteli narsismia. Näitä luonteensa paradokseja hän heijasti kirjoihinsa.[2]

Hänen kolme tunnetuinta teostaan ​​ovat uudelleenjärjestettyjä ja retusoituja tallenteita hänen kirjeenvaihdostaan Johann Wolfgang von Goethen kanssa (Goethes Briefwechsel mit einem Kinde, 1835; "Goethen kirjeenvaihto lapsen kanssa"), Karoline von Günderroden kanssa (Die Günderode, 1840) ja veljensä Clemens Brentanon kanssa (Clemens Brentano’s Frühlingskranz aus Jugendbriefen ihm geflochten, wie er selbst schriftlich verlangte, 1844; ”Clemens Brentanon kevätseppele”).[2]

Bettina von Arnim, paperinen siluettileikkaus “Jagdszene”.

Hänen toimittamansa teos on erikoinen sekoitus dokumentaatiota ja fiktiota, joka on kirjoitettu loistavan elävästi ja esteettömästi. Hänen äitinsä Maximiliane "Maxe" o.s. von La Roche, ja Goethe olivat olleet ystäviä ennen Maximilianen avioliittoa ja sen jälkeen. Tämä ystävyys päättyi äkillisesti, kun se herätti aviomiehen mustasukkaisuuden, ja 35 vuotta myöhemmin hänen tyttärensä otti äitinsä paikan. Von Arnim palvoi Goethea, joka oli 57-vuotias tavatessaan hänet ensimmäisen kerran ja oli usein käynyt Goethen äidin luona Frankfurtissa ja tallentanut tarinoita runoilijan lapsuudesta. Goethe käytti myöhemmin Bettina von Arnimin muistiinpanoja kirjoittaessaan omaelämäkertaansa Dichtung und Wahrheit. Hän jahtasi Goethea vuoteen 1811 asti, jolloin julkinen riita hänen ja Goethen vaimon Christiane Vulpiuksen välillä sai Goethen sanoutumaan irti hänestä.[2]

Bettina von Arnim ilmaisi vähäosaisille myötämieliset polittiset näkemyksensä kahdessa Preussin kuningas Friedrich Wilhelm IV:n kunniaksi kirjoitetussa kirjassa: Dies Buch gehört dem König (1843; ”Tämä kirja kuuluu kuninkaalle”) ja Gespräche mit Dämonen (1852; ”Keskusteluja demonien kanssa”).[2]

Bettina von Arnim oli myös lahjakas kuvanveistäjä ja muusikko. Kykyjensä ja kiinnostuksen kohteidensa monimuotoisuudessa hän osoitti universaalisuutta, jota on pidetty saksalaisen romantiikan hengen tunnusmerkkinä.[2][3] Hänen kotonaan pitämänsä kirjallinen salonki osoitteessa In den Zelten 5 oli aikansa Berliinin kulttuurielämän keskus ja jossa vierailivat mm. Grimmin veljekset.[8][9]

Bettina von Arnimin talo Berliinissä, osoitteessa In den Zelten 5, jossa hän asui vuosina 1847-1859, piirustus tytär Armgart von Arnim.
Bettina von Arnimin hauta (edessä) Wipersdorffn linnan kyläkirkon von Arnimin sukuhautausmaalla,

Bettina von Arnim kuoli vuonna 1854 saamansa aivoinfarktin heikentämänä[7] 73-vuotiaana tammikuussa 1859 perheensä ympäröimänä, ja hänet haudattiin miehensä tavoin brandenburgilaisen Wiepersdorfin linnan kyläkirkon Arnim-suvun hautausmaalle.[2]

Bettina von Arnim tekemänsä Goethe-muistomerkin[3] ja Ariel-hahmonsa vierellä, Ludwig Emil Grimm 1838.

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bettinalle ja Achimille syntyi seitsemän lasta, joista nuorin tytär Gisela von Arnim (1827–1889) saavutti myös myöhemmin vanhempiensa tavoin menestystä kirjailijana.[10]

  • Freimund Johann (5. toukokuuta 1812 – 2. maaliskuuta 1863)
  • Siegmund Lucas (2. lokakuuta 1813 – 22. helmikuuta 1890), Preussin Tukholman lähettiläs[3]
  • Friedmund Anton Nepomuk (9. helmikuuta 1815 – 24. heinäkuuta 1883), satujen kerääjä[3]
  • Kühnemund Waldemar (24. maaliskuuta 1817 – 24. kesäkuuta 1835), runollisesti lahjakas, kuoli tapaturmaisesti 18-vuotiaana[3]
  • Maximiliane Marie ”Maxe” Catharine (23. lokakuuta 1818 – 31. joulukuuta 1894), kirjallisen salongin pitäjä, ⚭ kenraaliluutnantti, kreivi Eduard von Oriola
  • Armgart Catharina (4. maaliskuuta 1821 – 17. tammikuuta 1880), kirjailija ja piirtäjä, ⚭ kreivi Albert Georg Friedrich von Flemming; heidän tyttäriään olivat kirjailijat Elisabeth von Heyking ja Irene Forbes-Mosse
  • Ottilie Beate Gisela “Gisel” Walburgis (30. elokuuta 1827 – 4. huhtikuuta 1889), kirjailija, naimisissa runoilija Herman Grimmin kanssa

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Goethes Briefwechsel mit einem Kinde, 1835
  • Die Günderode, 1840
  • Dies Buch gehört dem König, 1843
  • Clemens Brentanos Frühlingskranz, aus Jugendbriefen ihm geflochten, 1844
  • Ilius Pamphilius und die Ambrosia, 1848
  • An die aufgelöste Preußische National-Versammlung, Die Polenbroschüre, 1848
5 D-markan seteli, Deutsche Bundesbank, Frankfurt am Main, 1991.

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bettina von Arnim, Deutsche Bundespost Berlin 1985, Ludwig Emil Grimmin piirroksen mukaan.

Bettina von Arnimin nimeä kantavaa kirjallisuuspalkinto Bettina-von-Arnim-Preis'iä on jaettu vuodesta 1992 lähtien. Sitä jaettiin vuosittain vuoteen 1997 saakka, jonka jälkeen sitä on jaettu joka toinen vuosi. Saksan liittotasavallan entisen rahayksikön D-markan viiden markan seteliin von Arnim pääsi vuonna 1992. Seteli oli vihreänkeltainen, ja sen kääntöpuolta koristi Brandenburgin portti.

Hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlan kunniaksi Deutsche Bundespost julkaisi Berliinissä erikoipostimerkin vuonna 1985.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Sophie von La Roche | Novelist, Feminist, Educator | Britannica www.britannica.com. Viitattu 31.8.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Bettina von Arnim | Romanticism, Women’s Rights, German Poetry | Britannica www.britannica.com. Viitattu 31.8.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Deutsche Biographie: Arnim, Bettina von - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 13.12.2025. (saksaksi)
  4. 1 2 Bettina Von Arnim 1785-1859 Salon Without Boundaries. Viitattu 13.12.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Brentano, Clemens, Tietosanakirja osa 1, palsta 1249, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
  6. ↑ Arnim 3. Elisabeth (Bettina) von, Tietosanakirja osa 1, palsta 584, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
  7. 1 2 3 Jasper von Arnim; translated by Thekla von Arnim, Oktober 2009: BETTINA von ARNIM, born Brentano (1785 – 1859) Buried at Wiepersdorf Writer von-arnim.net. December 2008.
  8. ↑ Jennifer Ronyak: Accidental Aesthetics in the Salon: Amateurism and the Romantic Fragment in the Lied Sketches of Bettina von Arnim, s. 27–42. Boydell & Brewer, 2019. ISBN 978-1-78744-534-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.12.2025.
  9. ↑ Celik, Nursan: A Scandal Averted: Bettina von Arnim’s Open-Letter Novel Dies Buch gehört dem König (1843) 14(12), 234; This article belongs to the Special Issue Scandal and Censorship, Humanities 2025. Department of German Literature, Humboldt University of Berlin, Germany.
  10. ↑ Arnim, Elisabeth Catharina Ludovica Magdalena von LAGIS. Viitattu 11.12.2025. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bettina_von_Arnim&oldid=23842595”