normaali

Finnish

Etymology

From Latin normālis.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈnormɑːli/, [ˈno̞rmɑ̝ːli]
• Rhymes: -ormɑːli
• Syllabification^(key): nor‧maa‧li
• Hyphenation^(key): nor‧maa‧li

Adjective

normaali (comparative normaalimpi, superlative normaalein)

1. normal, standard, regular, natural (having the expected characteristics or appearances)

   Synonyms: tavallinen, tavanomainen, säännöllinen (“regular”), säännönmukainen (“regular”), odotuksenmukainen (“expected”)

   uusi normaali ― new normal

   On normaalia, että kauppa ei käy tiistaisin.

   It's natural for business to be slow on Tuesdays.

2. essential (showing its essence)

   Synonyms: tavallinen, tavanomainen

   Älä välitä siitä, että hän on äkäinen. Se on normaalia Frediä.

   Don’t mind him being grumpy. That’s the essential Fred.

3. (in compounds) normal, standard

   normaalipaino ― normal weight

   normaaliaika ― standard time

Declension

Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		normaali	normaalit
genitive		normaalin	normaalien normaaleiden normaaleitten
partitive		normaalia	normaaleita normaaleja
illative		normaaliin	normaaleihin
		singular	plural
nominative		normaali	normaalit
accusative	nom.	normaali	normaalit
	gen.	normaalin
genitive		normaalin	normaalien normaaleiden normaaleitten
partitive		normaalia	normaaleita normaaleja
inessive		normaalissa	normaaleissa
elative		normaalista	normaaleista
illative		normaaliin	normaaleihin
adessive		normaalilla	normaaleilla
ablative		normaalilta	normaaleilta
allative		normaalille	normaaleille
essive		normaalina	normaaleina
translative		normaaliksi	normaaleiksi
abessive		normaalitta	normaaleitta
instructive		—	normaalein
comitative		—	normaaleine

Possessive forms of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative normaalini normaalini accusative nom. normaalini normaalini gen. normaalini genitive normaalini normaalieni normaaleideni normaaleitteni partitive normaaliani normaaleitani normaalejani inessive normaalissani normaaleissani elative normaalistani normaaleistani illative normaaliini normaaleihini adessive normaalillani normaaleillani ablative normaaliltani normaaleiltani allative normaalilleni normaaleilleni essive normaalinani normaaleinani translative normaalikseni normaaleikseni abessive normaalittani normaaleittani instructive — — comitative — normaaleineni second-person singular possessor singular plural nominative normaalisi normaalisi accusative nom. normaalisi normaalisi gen. normaalisi genitive normaalisi normaaliesi normaaleidesi normaaleittesi partitive normaaliasi normaaleitasi normaalejasi inessive normaalissasi normaaleissasi elative normaalistasi normaaleistasi illative normaaliisi normaaleihisi adessive normaalillasi normaaleillasi ablative normaaliltasi normaaleiltasi allative normaalillesi normaaleillesi essive normaalinasi normaaleinasi translative normaaliksesi normaaleiksesi abessive normaalittasi normaaleittasi instructive — — comitative — normaaleinesi first-person plural possessor singular plural nominative normaalimme normaalimme accusative nom. normaalimme normaalimme gen. normaalimme genitive normaalimme normaaliemme normaaleidemme normaaleittemme partitive normaaliamme normaaleitamme normaalejamme inessive normaalissamme normaaleissamme elative normaalistamme normaaleistamme illative normaaliimme normaaleihimme adessive normaalillamme normaaleillamme ablative normaaliltamme normaaleiltamme allative normaalillemme normaaleillemme essive normaalinamme normaaleinamme translative normaaliksemme normaaleiksemme abessive normaalittamme normaaleittamme instructive — — comitative — normaaleinemme second-person plural possessor singular plural nominative normaalinne normaalinne accusative nom. normaalinne normaalinne gen. normaalinne genitive normaalinne normaalienne normaaleidenne normaaleittenne partitive normaalianne normaaleitanne normaalejanne inessive normaalissanne normaaleissanne elative normaalistanne normaaleistanne illative normaaliinne normaaleihinne adessive normaalillanne normaaleillanne ablative normaaliltanne normaaleiltanne allative normaalillenne normaaleillenne essive normaalinanne normaaleinanne translative normaaliksenne normaaleiksenne abessive normaalittanne normaaleittanne instructive — — comitative — normaaleinenne third-person possessor singular plural nominative normaalinsa normaalinsa accusative nom. normaalinsa normaalinsa gen. normaalinsa genitive normaalinsa normaaliensa normaaleidensa normaaleittensa partitive normaaliaan normaaliansa normaaleitaan normaalejaan normaaleitansa normaalejansa inessive normaalissaan normaalissansa normaaleissaan normaaleissansa elative normaalistaan normaalistansa normaaleistaan normaaleistansa illative normaaliinsa normaaleihinsa adessive normaalillaan normaalillansa normaaleillaan normaaleillansa ablative normaaliltaan normaaliltansa normaaleiltaan normaaleiltansa allative normaalilleen normaalillensa normaaleilleen normaaleillensa essive normaalinaan normaalinansa normaaleinaan normaaleinansa translative normaalikseen normaaliksensa normaaleikseen normaaleiksensa abessive normaalittaan normaalittansa normaaleittaan normaaleittansa instructive — — comitative — normaaleineen normaaleinensa

Antonyms

• epänormaali

Derived terms

• normaalinen
• normaalisti
• normaalius
• paranormaali

compounds

• aikanormaali
• epänormaali
• induktanssinormaali
• jännitenormaali
• kapasitanssinormaali
• keskinormaali
• käyttönormaali
• mittanormaali
• normaaliaika
• normaaliarvo
• normaalifloora
• normaalihintainen
• normaalihomo
• normaalihuone
• normaali-ilmakehä
• normaalijakauma
• normaalijakautuma
• normaalijakautunut
• normaalikiihtyvyys
• normaalikoko
• normaalikokoinen
• normaalikoordinaatti
• normaalikoulu
• normaalikynttilä
• normaalikäyrä
• normaalilyseo
• normaalilämpö
• normaalilämpöinen
• normaalimatka
• normaalimetsä
• normaalimuoto
• normaalimäki
• normaalinnäköinen
• normaalinäköinen
• normaaliobjektiivi
• normaaliolot
• normaalipaino
• normaalipainoinen
• normaalipituinen
• normaalipituus
• normaalipotentiaali
• normaalisuolainen
• normaalisävel
• normaalitapaus
• normaalitaso
• normaalitiede
• normaalitila
• normaalityyppi
• normaalivahvuus
• normaalivartaloinen
• normaalivastus
• normaalivauhti
• normaalivektori
• normaalivuosi
• normaaliyhtälö
• normaaliälyinen
• päänormaali
• sivunormaali
• supranormaali
• taajuusnormaali

Related terms

• normalisoida

Noun

normaali

1. (geometry) normal (line or vector that is perpendicular to another line, surface, or plane)

   Synonym: kohtisuora

2. (metrology) standard (object, system, or experiment that bears a defined relationship to a unit of measurement of a physical quantity)

   Synonym: mittanormaali

Declension

Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		normaali	normaalit
genitive		normaalin	normaalien normaaleiden normaaleitten
partitive		normaalia	normaaleita normaaleja
illative		normaaliin	normaaleihin
		singular	plural
nominative		normaali	normaalit
accusative	nom.	normaali	normaalit
	gen.	normaalin
genitive		normaalin	normaalien normaaleiden normaaleitten
partitive		normaalia	normaaleita normaaleja
inessive		normaalissa	normaaleissa
elative		normaalista	normaaleista
illative		normaaliin	normaaleihin
adessive		normaalilla	normaaleilla
ablative		normaalilta	normaaleilta
allative		normaalille	normaaleille
essive		normaalina	normaaleina
translative		normaaliksi	normaaleiksi
abessive		normaalitta	normaaleitta
instructive		—	normaalein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative normaalini normaalini accusative nom. normaalini normaalini gen. normaalini genitive normaalini normaalieni normaaleideni normaaleitteni partitive normaaliani normaaleitani normaalejani inessive normaalissani normaaleissani elative normaalistani normaaleistani illative normaaliini normaaleihini adessive normaalillani normaaleillani ablative normaaliltani normaaleiltani allative normaalilleni normaaleilleni essive normaalinani normaaleinani translative normaalikseni normaaleikseni abessive normaalittani normaaleittani instructive — — comitative — normaaleineni second-person singular possessor singular plural nominative normaalisi normaalisi accusative nom. normaalisi normaalisi gen. normaalisi genitive normaalisi normaaliesi normaaleidesi normaaleittesi partitive normaaliasi normaaleitasi normaalejasi inessive normaalissasi normaaleissasi elative normaalistasi normaaleistasi illative normaaliisi normaaleihisi adessive normaalillasi normaaleillasi ablative normaaliltasi normaaleiltasi allative normaalillesi normaaleillesi essive normaalinasi normaaleinasi translative normaaliksesi normaaleiksesi abessive normaalittasi normaaleittasi instructive — — comitative — normaaleinesi first-person plural possessor singular plural nominative normaalimme normaalimme accusative nom. normaalimme normaalimme gen. normaalimme genitive normaalimme normaaliemme normaaleidemme normaaleittemme partitive normaaliamme normaaleitamme normaalejamme inessive normaalissamme normaaleissamme elative normaalistamme normaaleistamme illative normaaliimme normaaleihimme adessive normaalillamme normaaleillamme ablative normaaliltamme normaaleiltamme allative normaalillemme normaaleillemme essive normaalinamme normaaleinamme translative normaaliksemme normaaleiksemme abessive normaalittamme normaaleittamme instructive — — comitative — normaaleinemme second-person plural possessor singular plural nominative normaalinne normaalinne accusative nom. normaalinne normaalinne gen. normaalinne genitive normaalinne normaalienne normaaleidenne normaaleittenne partitive normaalianne normaaleitanne normaalejanne inessive normaalissanne normaaleissanne elative normaalistanne normaaleistanne illative normaaliinne normaaleihinne adessive normaalillanne normaaleillanne ablative normaaliltanne normaaleiltanne allative normaalillenne normaaleillenne essive normaalinanne normaaleinanne translative normaaliksenne normaaleiksenne abessive normaalittanne normaaleittanne instructive — — comitative — normaaleinenne third-person possessor singular plural nominative normaalinsa normaalinsa accusative nom. normaalinsa normaalinsa gen. normaalinsa genitive normaalinsa normaaliensa normaaleidensa normaaleittensa partitive normaaliaan normaaliansa normaaleitaan normaalejaan normaaleitansa normaalejansa inessive normaalissaan normaalissansa normaaleissaan normaaleissansa elative normaalistaan normaalistansa normaaleistaan normaaleistansa illative normaaliinsa normaaleihinsa adessive normaalillaan normaalillansa normaaleillaan normaaleillansa ablative normaaliltaan normaaliltansa normaaleiltaan normaaleiltansa allative normaalilleen normaalillensa normaaleilleen normaaleillensa essive normaalinaan normaalinansa normaaleinaan normaaleinansa translative normaalikseen normaaliksensa normaaleikseen normaaleiksensa abessive normaalittaan normaalittansa normaaleittaan normaaleittansa instructive — — comitative — normaaleineen normaaleinensa

Further reading

• “normaali”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• molaarin, molarina, moraalin

Kven

Etymology

From Latin normālis.

Adjective

normaali

1. normal