kieli

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *keeli (compare Estonian keel, Karelian kieli), from Proto-Uralic *käle (compare Northern Sami giella, Erzya кель (keľ), Moksha кяль (käľ), Udmurt кыл (kyl), Eastern Khanty кӧԓ (köł), Nganasan сиәде (siədje)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞̯li]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ieli
• Syllabification^(key): kie‧li
• Hyphenation^(key): kie‧li

Noun

kieli

1. tongue (organ in the mouth)
2. (by extension) tang, tongue, projecting part
   1. (music) string (tightly tensioned wire that produces a tone)
   2. (music) reed (vibrating part in the mouthpiece of a woodwind instrument)
   3. clapper, clanger, tongue (in a bell)
   4. pointer, needle (on a balance scale)
   5. tongue (in a shoe)

      Synonym: iltti

   6. prong of a buckle

      Synonyms: neula, paljin

   7. (rail transport) tongue (on a switch or set of points)
3. language (form of communication)
   1. language, tongue (particular form of oral or spoken communication used by a community)
   2. language, tongue (manner of expression; particular words or structures used in a speech or a passage of text)

Usage notes

• (language): Can be used to distinguish meanings in terms for languages, such as islanti (“Icelandic”) being replaced with the more precise islannin kieli (literally “the language of Icelandic; Icelandic language”). In this case, the preceding word is in the genitive. This is used particularly when speaking where there is no discernible difference between Islanti (“Iceland”) and islanti (“Icelandic (language)”) without relying on context.
  • Such uses were occasionally spelled as one word (e.g. suomenkieli, ruotsinkieli), but this has been proscribed since the 20th century and such uses are to be spelled as two words instead.

Declension

Inflection of kieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative		kieli	kielet
genitive		kielen	kielten kielien
partitive		kieltä	kieliä
illative		kieleen	kieliin
		singular	plural
nominative		kieli	kielet
accusative	nom.	kieli	kielet
	gen.	kielen
genitive		kielen	kielten kielien
partitive		kieltä	kieliä
inessive		kielessä	kielissä
elative		kielestä	kielistä
illative		kieleen	kieliin
adessive		kielellä	kielillä
ablative		kieleltä	kieliltä
allative		kielelle	kielille
essive		kielenä	kielinä
translative		kieleksi	kieliksi
abessive		kielettä	kielittä
instructive		—	kielin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kieleni kieleni accusative nom. kieleni kieleni gen. kieleni genitive kieleni kielteni kielieni partitive kieltäni kieliäni inessive kielessäni kielissäni elative kielestäni kielistäni illative kieleeni kieliini adessive kielelläni kielilläni ablative kieleltäni kieliltäni allative kielelleni kielilleni essive kielenäni kielinäni translative kielekseni kielikseni abessive kielettäni kielittäni instructive — — comitative — kielineni second-person singular possessor singular plural nominative kielesi kielesi accusative nom. kielesi kielesi gen. kielesi genitive kielesi kieltesi kieliesi partitive kieltäsi kieliäsi inessive kielessäsi kielissäsi elative kielestäsi kielistäsi illative kieleesi kieliisi adessive kielelläsi kielilläsi ablative kieleltäsi kieliltäsi allative kielellesi kielillesi essive kielenäsi kielinäsi translative kieleksesi kieliksesi abessive kielettäsi kielittäsi instructive — — comitative — kielinesi first-person plural possessor singular plural nominative kielemme kielemme accusative nom. kielemme kielemme gen. kielemme genitive kielemme kieltemme kieliemme partitive kieltämme kieliämme inessive kielessämme kielissämme elative kielestämme kielistämme illative kieleemme kieliimme adessive kielellämme kielillämme ablative kieleltämme kieliltämme allative kielellemme kielillemme essive kielenämme kielinämme translative kieleksemme kieliksemme abessive kielettämme kielittämme instructive — — comitative — kielinemme second-person plural possessor singular plural nominative kielenne kielenne accusative nom. kielenne kielenne gen. kielenne genitive kielenne kieltenne kielienne partitive kieltänne kieliänne inessive kielessänne kielissänne elative kielestänne kielistänne illative kieleenne kieliinne adessive kielellänne kielillänne ablative kieleltänne kieliltänne allative kielellenne kielillenne essive kielenänne kielinänne translative kieleksenne kieliksenne abessive kielettänne kielittänne instructive — — comitative — kielinenne third-person possessor singular plural nominative kielensä kielensä accusative nom. kielensä kielensä gen. kielensä genitive kielensä kieltensä kieliensä partitive kieltään kieltänsä kieliään kieliänsä inessive kielessään kielessänsä kielissään kielissänsä elative kielestään kielestänsä kielistään kielistänsä illative kieleensä kieliinsä adessive kielellään kielellänsä kielillään kielillänsä ablative kieleltään kieleltänsä kieliltään kieliltänsä allative kielelleen kielellensä kielilleen kielillensä essive kielenään kielenänsä kielinään kielinänsä translative kielekseen kieleksensä kielikseen kieliksensä abessive kielettään kielettänsä kielittään kielittänsä instructive — — comitative — kielineen kielinensä

Derived terms

adjectives

• kielas (possibly)
• kielellinen
• kielevä
• kielimäinen
• kielinen

nouns

• kieleke
• kielo

proper nouns

• Kielinen

verbs

• kielentää
• kieliä
• kieltää

compounds

• alakieli
• alkukieli
• alkuperäiskieli
• ammattikieli
• anopinkieli
• apukieli
• arkikieli
• asiointikieli
• assembler-kieli
• assembly-kieli
• bantukieli
• baskinkielinen
• berberikieli
• bliss-kieli
• dokumentaatiokieli
• dravidakieli
• eestinkielinen
• elekieli
• enemmistökieli
• ensikieli
• erikielinen
• erikoiskieli
• ersänkielinen
• eskimokieli
• eskimokielinen
• espanjankielinen
• esperantonkielinen
• fakkikieli
• fulbenkielinen
• fäärinkielinen
• hallintokieli
• haltiakieli
• harpunkieli
• havaintokieli
• heimokieli
• hepreankielinen
• hindinkielinen
• hirvenkieli
• hoivakieli
• hollanninkielinen
• häpykieli
• häränkieli
• iirinkielinen
• ilmaisukieli
• indeksikieli
• indeksointikieli
• intiaanikieli
• inuiittikieli
• inuittikieli
• irlanninkielinen
• irokeesikieli
• islanninkielinen
• isoanopinkieli
• isolaattikieli
• japaninkielinen
• jeniseiläiskieli
• jiddišinkielinen
• jorubankielinen
• kaanaankieli
• kansalliskieli
• kansankieli
• kansliakieli
• kantakieli
• kapulakieli
• karhunkieli
• karjalankielinen
• katalaaninkielinen
• kehonkieli
• keinokieli
• kengänkieli
• kerkeäkielinen
• khoisankieli
• kielenalainen
• kielenhuoltaja
• kielenhuolto
• kielenkanta
• kielenkantimet
• kielenkärki
• kielenkäyttäjä
• kielenkäyttö
• kielenkääntäjä
• kielenkääntäminen
• kielenmuotoinen
• kielennimi
• kielennäyte
• kielenopas
• kielenopetus
• kielenopiskelu
• kielenparsi
• kielenselkä
• kielensuunnittelu
• kielentarkastaja
• kielentarkastus
• kielentarkistaja
• kielentarkistus
• kielentuntemus
• kielentutkija
• kielentutkimus
• kielenulkoinen
• kielenvaihto
• kielenvastainen
• kielenviljely
• kieli solmussa
• kielialue
• kieliasu
• kielifilosofia
• kielifilosofinen
• kielifysiologia
• kielihistoria
• kielihäiriö
• kieli-identiteetti
• kieli-instituutti
• kielijänne
• kielikahvila
• kielikampela
• kielikello
• kielikerho
• kielikeskus
• kieli-kitahermo
• kielikoe
• kielikohtainen
• kielikonsultointi
• kielikontakti
• kielikoodi
• kielikorva
• kielikoulu
• kielikukkanen
• kielikunta
• kielikurssi
• kielikuva
• kielikylpy
• kielikysymys
• kielilaboratorio
• kielilainsäädäntö
• kielilaki
• kielileike
• kielileikko
• kieliliitto
• kielilläpuhuja
• kielilläpuhuminen
• kieliluu
• kielimaantiede
• kielimakkara
• kielimalli
• kielimanifesti
• kielimato
• kielimies
• kielimuoto
• kielimuuri
• kielinero
• kieliniekka
• kielinäyte
• kieliohjelma
• kieliolot
• kieliopas
• kieliopinnot
• kieliopisto
• kielioppi
• kielipari
• kielipeli
• kieliperhe
• kielipesä
• kielipihdit
• kielipilli
• kielipoliisi
• kielipoliittinen
• kielipolitiikka
• kielipsykologia
• kielipuoli
• kielipää
• kieliraja
• kielirele
• kielireskripti
• kieliresurssi
• kielirisa
• kieliryhmä
• kielisaari
• kieliside
• kielisilta
• kielisoitin
• kielisosiologia
• kielistudio
• kielisukulainen
• kielisukulaisuus
• kielisuudelma
• kielisyöpä
• kielitaistelu
• kielitaito
• kielitaituri
• kielitaju
• kieliteknologi
• kieliteknologia
• kieliteknologinen
• kielitiede
• kielitieteilijä
• kielitoimisto
• kielitulehdus
• kielitunne
• kielitutkimus
• kielitutkinto
• kielitypologi
• kielitypologia
• kielitypologinen
• kielivalinta
• kielivaranto
• kieliversio
• kieliviila
• kielivirhe
• kielivoimistelu
• kieliyhteisö
• kieliympäristö
• kieliäänikerta
• kieliäänne
• kieltenopettaja
• kieltenopetus
• kieltenpidin
• kieltenvälinen
• kirjakieli
• kirkkokieli
• kissankieli
• kohdekieli
• koirankieli
• komentokieli
• komentosarjakieli
• kominkielinen
• konekieli
• kontaktikieli
• kontinkieli
• koreankielinen
• korukieli
• kotikieli
• koululaiskieli
• kreolikieli
• kukkaiskieli
• kukkaskieli
• kulttuurikieli
• kuvakieli
• kuvauskieli
• kyselykieli
• kyökkikieli
• kärkeväkielinen
• käännöskieli
• käärmeenkieli
• lainanantajakieli
• lakikieli
• lapsenkieli
• lastenkieli
• liettuankielinen
• liikekieli
• liivinkielinen
• lipeväkielinen
• liukaskielinen
• loittokieli (“abstand language”)
• lukonkieli
• lähdekieli
• lähtökieli
• maailmankieli
• mainoskieli
• makrokieli
• mansinkielinen
• marshallinkielinen
• mayakieli
• merkintäkieli
• merkkikieli
• metakieli
• mielinkielin
• monenkielinen
• mongolikieli
• mordvalaiskieli
• morsekieli
• muinaiskieli
• muotokieli
• mustalaiskieli
• muunkielinen
• naapurikieli
• nykykieli
• ohjelmointikieli
• oikeuskieli
• omakielinen
• omankielinen
• opetuskieli
• palkeenkieli
• paperikieli
• parakieli
• permiläiskieli
• pianonkieli
• pidginkieli
• pikkukieli
• poronkieli
• puhdaskielinen
• puhekieli
• puhuntokieli
• puolankielinen
• puolikielinen
• pääkieli
• raastinkieli
• rakennuskieli (“ausbau language”)
• raumankielinen
• rinnakkaiskielinen
• romaniankielinen
• romanikieli
• romaninkielinen
• runokieli
• ruokokieli
• ruskeakieli
• ruskeakielinen
• ruumiinkieli
• saamelaiskieli
• salakieli
• samojedikieli
• satakieli
• sekakieli
• selkokieli
• selväkieli
• selväkielinen
• serbiankielinen
• sivistyskieli
• sivunkuvauskieli
• somalinkielinen
• sorakieli
• sorakielinen
• sotilaskieli
• sukukieli
• sukulaiskieli
• swahilinkielinen
• symbolikieli
• syrjääninkielinen
• sävelkieli
• säädöskieli
• tadžikinkielinen
• tamilinkielinen
• tanskankielinen
• tataarinkielinen
• tekokieli
• teräväkielinen
• thaikieli
• tietokonekieli
• tiibetinkielinen
• tunguusikieli
• tytärkieli
• työkieli
• universaalikieli
• urheilukieli
• uzbekinkielinen
• vaa’ankieli
• valtakieli
• valtiokieli
• vatjankielinen
• vauvakieli
• venäjänkielinen
• vepsänkielinen
• viisikielinen
• viittomakieli
• virkakieli
• vironkielinen
• viulunkieli
• vogulinkielinen
• votjakinkielinen
• vähemmistökieli
• välikieli
• yhteisökieli
• yksikielinen
• yleiskieli
• äidinkieli
• äännekieli

idioms

• herahtaa vesi kielelle
• hillitä kielensä
• kielen päällä
• kieli vyön alla
• mennä kieli solmuun
• mielin kielin
• pitää kielensä kurissa
• pitää kieli keskellä suuta (“to watch one’s words (be careful what one says)”)
• pyöriä kielellä

Descendants

• Kven: kieli
• Meänkieli: kieli

Further reading

• “kieli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 July 2023

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞̯li] (third-person indicative)
• IPA^(key): /ˈkie̯liˣ/, [ˈk̟ie̞̯li(ʔ)] (imperative, indicative connegative)
• Rhymes: -ieli
• Syllabification^(key): kie‧li
• Hyphenation^(key): kie‧li

Verb

kieli

1. inflection of kieliä:
   1. third-person singular past indicative
   2. present active indicative connegative
   3. second-person singular present imperative
   4. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• keili, leiki, liike

Karelian

Regional variants of kieli

North Karelian (Viena)	kieli
South Karelian (Tver)	kieli

Etymology

From Proto-Finnic *keeli, from Proto-Uralic *käle. Cognates include Finnish kieli and Estonian keel.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯lʲi/
• Hyphenation: kie‧li

Noun

kieli (genitive kielen, partitive kieltä / kieldä)

1. tongue
2. language
3. clanger, clapper

Declension

Viena Karelian declension of kieli (type 8/uni, no gradation)
	singular	plural
nominative	kieli	kielet
genitive	kielen	kielien
partitive	kieltä	kielijä
illative	kieleh	kielilöih
inessive	kieleššä	kielilöissä
elative	kieleštä	kielilöistä
adessive	kielellä	kielilöillä
ablative	kieleltä	kielilöiltä
translative	kielekši	kielilöiksi
essive	kielenä	kielilöinä
comitative	—	kielilöineh
abessive	kielettä	kielilöittä
prolative	—	—
instructive	—	kielilöin

Tver Karelian declension of kieli (type 8/uni, no gradation)
	singular	plural
nominative	kieli	kielet
genitive	kielen	kielilöin
partitive	kieldä	kielilöidä
illative	kieleh	kielilöih
inessive	kieleššä	kielilöissä
elative	kieleštä	kielilöistä
adessive	kielellä	kielilöillä
ablative	kieleldä	kielilöildä
translative	kielekši	kielilöiksi
essive	kielenä	kielilöinä
comitative	kielenke	kielilöinke
abessive	kielettä	kielilöittä
prolative	kielečči	kielilöičči
instructive	—	kielilöin

Possessive forms of kieli
1st person	kieleni
2nd person	kieleš
3rd person	kieleh
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

• A. V. Punzhina (1994), “kiel'i”, in Словарь карельского языка (тверские говоры) [Dictionary of the Karelian language (Tver dialects)], →ISBN
• P. M. Zaykov et al. (2015), “язык”, in Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN

Kven

Etymology

From Finnish kieli, from Proto-Finnic *keeli, from Proto-Uralic *käle.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯li/

Noun

kieli (genitive kielen, partitive kieltä)

1. tongue
2. language

References

• Eira Söderholm (2017), Kvensk grammatikk‎^[3], Tromsø: Cappelen Damm Akademisk, →ISBN, page 293

Livvi

Etymology

From Proto-Finnic *keeli. Cognates include Finnish kieli and Estonian keel.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯li/
• Hyphenation: kie‧li

Noun

kieli (genitive kielen, partitive kieldy)

1. tongue
2. language
3. clapper (of a bell)

Declension

Declension of kieli (Type 24/kieli, no gradation)
	singular	plural
nominative	kieli	kielet
genitive	kielen	kieliin
partitive	kieldy	kielii
illative	kieleh	kieliih
inessive	kieles	kieliis
elative	kielespäi	kieliispäi
allative	kielele	kieliile
adessive	kielel	kieliil
ablative	kielelpäi	kieliilpäi
translative	kielekse	kieliikse
essive	kielenny	kieliinny
abessive	kielettäh	kieliittäh
comitative	kielenke	kieliinke
instructive		kieliiči
prolative	kieleči

Derived terms

(compounds):

• karjalan kieli

References

• Olga Žarinova (2012), Pagizemmo Karjalakse [Let's speak Karelian], St Petersburg, →ISBN, page 10
• Tatjana Boiko (2019), Suuri Karjal-Venʹalaine Sanakniigu (livvin murreh) [The Big Karelian-Russian dictionary (Livvi dialect)], 2nd edition, →ISBN, page 105

Meänkieli

Etymology

Inherited from Finnish kieli.

Pronunciation

• IPA^(key): /kie̯li/

Noun

kieli (plural kielet)

1. tongue

   Oleks maistanu hirvenkieltä? ― Have you tried/tasted elk tongue (before)?

2. language

   Se pärjäsi kielessä. ― He/she managed to survive without the language.

Declension

Declension of kieli

	Singular	Plural
Nominative	kieli	kielet
Accusative	-	-
Genitive	kielen	kielien
Partitive	kieltä	kieliä
Inessive	kielessä	kielissä
Elative	kielestä	kielistä
Illative	kiehleen	kielhiin
Adessive	kielelä	kielilä
Ablative	kieleltä	kieliltä
Allative	kielele	kielile
Essive	kielenä	kielinä
Translative	kieleksi	kieliksi

Derived terms

• kielenopetus (“language teaching”)
• kielentutkia (“linguist”)
• kielenvaihetus (“code switch”)
• kielikursi (“langauge course”)
• kielioppi (“grammar”)
• kielitaito (“language proficiency”)
• kielitietheelinen (“linguistics”)
• kielivaikeus (“language difficulty”)

Polish

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

• (Lesser Poland):
  • (Goral):
    • (Żywiec) IPA^(key): [ˈkjɛ.li]

Adjective

kieli

1. (Żywiec) synonym of wielki

Further reading

• Izydor Kopernicki (1875), “kieli”, in “Spostrzeżenia nad właściwościami językowémi w mowie Górali Bieskidowych z dodatkiem słowniczka wyrazów góralskich”, in Rozprawy i Sprawozdania z Posiedzeń Wydziału Filologicznego Akademii Umiejętności (I)‎^[4], volume 3, Kraków: Akademia Umiejętności, page 371